Interrail 29.8.-2.10.2016

English below.

Tasan viikko ja yksi päivä siitä kun koitti karu paluu takaisin arkeen. Tänä aikana on keretty tehdä reilu viiskytä tuntia töitä ja vähän ehkä nukkua ja syödä ja lenkkeillä. Kaipuu maailmalle on kova. Meidän Euroopan reissu oli niin unohtumaton, kokemusrikas, nauruntäyteinen, avartava, antoisa ja vaan niin huippu kaikin puolin, ettei edes osattu toivoa sen olevan mitään noin täydellistä. Reppureissaaminen antaa ihmiselle niin paljon. Kuten sanonta menee: "matkustaminen on ainoa asia, mitä ostat, joka tekee sinut rikkaammaksi". Se pitää niin paikkansa. Ei yksikään tavara ikinä voi korvata sitä rikkauden tunnetta, minkä saa kun pääsee näkemään maailmaa.
Oon niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Ja niin ylpeä itsestäni, että oon itse pistänyt sen tapahtumaan. Kun jotain oikein kovasti haluaa ja sen eteen tekee tarpeeksi töitä, sen myös saa. Oon vieläkin niin ällikällä lyöty, kuinka onnelliseksi reissaaminen mut saa. Pienestä pitäen oon tykännyt tutkia karttoja ja lippuja, arvostanut suuresti kaikkia matkoja mitä ollaan tehty, ja halunnut aina vaan lähteä uudelle reissulle. Tältä reililtä jäi käteen - vai pitäiskö sanoa sydämeen - niin upeita muistoja, kokemuksia ja ihmisiä sekä suuria muutoksia itsessäni. Se vapauden tunne tuolla seikkaillessa ja se itsevarmuuden tunne tilanteessa kuin tilanteessa selviytymisessä. Spontaanius, avoimuus, rohkeus, vastoinkäymisten kohtaaminen... Sanottavaa olisi niin paljon, mutta tätä mielen myllerrystä ei vaan saa puetuksi mihinkään järkevään muotoon.

Ahkeraa työntekoa on tiedossa tammikuun loppuun asti, lukuunottamatta ensi viikolla olevaa syyslomaviikkoa, joka osoittautui vapaaksi. Sunnuntaisena aamuyönä kun nukkumatti oli ainakin meikäläisen huoneesta jo lennellyt muille maille, lähtivät taas ajatukset laukkaamaan. Minnehän sitä lähtis reissuun? Katselin jo halpoja äkkilähtöjä Eurooppaan, mutta päädyinkin kotimaan matkailuun! Ensiksi Kuhmoon sukulaisten luo, ja sieltä jatkuu matka Ylläkselle kummitädin luo! Onko joku joskus ehkä sanonut, etten malta pysyä paikoillani? Viisi viikkoa kaupunkeja kiertäessä tuli kyllä kova ikävä luontoon, ja milläs muullakaan sen ikävän saisi taltutettua kun lähtemällä Lappiin vaeltamaan.

Blogin puolelle saatan ehkä tuolta Suomen kauneimmasta päädystä jotain kuvia pistää tulemaan, mutta muilta osin täällä jatkuu hiljaiselona aina siihen seuraavaan reissuun asti. Helmikuun toinen päivä on lennot Intiaan. Ja Suomeen paluu on sitten joskus kesällä, kunhan on eka kierretty vähän Australiaa, Uutta-Seelantia, Etelä-Amerikkaa ja vähän Pohjois-Amerikkaakin...

Viimeiseksi haluan vielä nostaa esille rakkaan rakkaan matkatoverini Klaaran. Suurin osa näistä unelmista olis varmaan jäänyt unelmiksi jos ei oltais viisaita päitämme lyöty yhteen ja päätetty vaan mennä. Ei oo kyllä tästä kaverista mitään valituksen sanaa! Yhdessä jaettiin niin paljon hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä, nolattiin itsemme joka paikassa, johdatettiin vuoron perään itsemme eksyksiin, tulkattiin toinen toisillemme kun jompi kumpi ei jotain ymmärtänyt... Lista voisi jatkua loputtomiin. Joka tapauksessa, kiitos <3 Ensi reissua odotellessa!

It's been exactly one week and one day since we arrived to Helsinki airport. So far I have worked for over 50 hours and got some sleep, eaten some food and enjoyed my little walks. I already miss traveling. Our Europe trip was so unforgettable, filled with laughter and amazing experiences, fascinating, rewarding and simply just so great that we couldn't have even hoped for anything that perfect. Backpacking gives you so much. As the quote goes: "Traveling is the only thing you buy that makes you richer". It is so very true. Not a single item could ever make you feel as rich as exploring the world does.
I'm so grateful for this opportunity. And so proud of myself for making it happen. When one really wants something badly and works enough for it, he will eventually get it. I'm still so overwhelmed by how happy traveling makes me. I've loved to examine maps and flags since I was a little girl. And I've always appreciated all the trips we have done. And I've always wanted to go more. What this inter-rail rewarded me with are unforgettable memories, amazing experiences and wonderful people. I also see big changes in myself.  The feeling of freedom and confidence as I go. The spontaneity, open-mindedness, bravery... There's so much to say but I can't catch any reasonable thoughts in my mind.

I will be working hard until the end of January, besides next week of course, which ended up being my fall break. On late Sunday night when I couldn't get sleep I was wondering where to go next. I was already looking up cheap flights to somewhere in Europe but I ended up with a decision to go explore my beautiful home country. So first I will go see my grand parents and other family in Kuhmo and few days later I will continue to Lapland to my godmothers. After going to all these cities for five weeks I really started missing the nature, so it's a great option to go hiking in Lapland.

I might post some pictures of the prettiest part of Finland, but other than that this blog will remain quite quiet until February. On February second we will take off and fly to India. We'll come back to Finland at some point in June when we've gone around Australia, New Zealand, South and North America first...

Last I want to bring up my dearest travel buddy, Klaara. I'm afraid most of these dreams would still be only dreams if we didn't hit our smart heads together and decide to go. I have absolutely zero complaints about her. Together we shared so many hilarious and memorable moments, embarrassed ourselves everywhere we went to, always managed to get lost and list could go on forever. Anyway, thank you! <3 looking forward to the next one!

Prague

Praha oli tämän reissun viimeinen kohde. Wienistä lähtiessä oltiin niin surullisia, että edessä oli viimeinen junamatka, viimeinen kaupunki, viimeiset päivät... Eihän kukaan haluaisi kivan loppuvan milloinkaan. Muutaman tunnin junamatkalle tehtiin jopa varaus, ettei oltaisi taas jouduttu istumaan käytävillä. Varauksista huolimatta meidän piti vaihtaa paikkoja, koska viereisen penkkiryhmän porukalla oli mukanansa kissa... Piru vie, kesti hetken ennen kun tajusin miksi nenä ja silmät vuotaa eikä henkeä meinaa saada.

Prahan juna-asemalta löydettiin helposti hostellille, joka oli vajaa kolmen kilometrin päässä. Alkuaikoina hostelliprioriteetteina oli aina lyhyt matka juna-asemalle, jottei tarvitse rinkkoja raahata pitkälle, mut loppua kohden keho ja mieli tottui siihen ylimääräiseen kymmeneen kiloon selässä eikä tuottanut enää mitään vaikeuksia tallustella pidempiäkin matkoja. Hostelli oli ihan perus, ei ollenkaan hassumpi. Huoneseura vaan sattui olemaan melkoisen mielenkiintoisesta päästä: intialais-saksalainen "lääkäri", joka väen väkisin halusi korjata Klaaran sormea aiheuttaen vaan enemmän kipua, vanha jenkkinainen, joka olikin melkoinen tarinankertoja, hyvin epämääräinen ja kummallinen nousi yöllä kummittelemaan huoneeseen jatkamalla tarinointiaan ja ravistelemalla kaikkien sänkyjä. Muut olikin sitten ihan normaalia porukkaa, joiden kanssa yhdessä ihmeteltiin tämän naisen tarinaa.
Prahassa päädyttiin tekemään reissun ensimmäinen ilmainen kävelykierros, mitä lähestulkoon kaikki kaupungit ovat tarjonneet. Meillä oli oikein kiva ja hyvä coloradolainen opas ja noin 25 muuta ihmistä ryhmässä. Kierrettiin tärkeimpiä mestoja läpi ja opittiin paljon historiasta. Se oli tosi kiva ja harmitti, ettei niitä tullut sitten muualla tehtyä! Kierrokselta tarttui kahviseuraksi mukaan yksi aussi!

Muuten taas tapamme mukaan kierrettiin ja nähtiin vaikka sun mitä, ikäväkseni mulla pieni flunssanpoikanen iski ja makasinkin perjantai-illan kuumeisena hostellilla. Lauantaina käveltiin ylös linnalle ja Klaaran isä tuli Puolasta meidän seuraksi, mentiin yhdessä syömään ja käymään läpi reissujuttuja! Sunnuntaina koitti ei-toivottu hetki: lähtö lentokentälle, mihin Klaaran isä ystävällisesti meidät heitti. Kentällä jo mietittiin missaavamme lento ja lähdettäiskin toiseksi kuukaudeksi vielä toiseen suuntaan. Mieli ois kovasti tehnyt, mutta täytyy kai sitä velvollisuuksista pitää kiinni ja vähän tehdä töitäkin välillä, jotta voi taas mennä!

Prague was the final destination of our Europe trip. When we were leaving Vienna, the reality hit us hard and made us super sad that what was ahead, was only the last train ride, last city, last days... No one wants the fun to end, right? We even made a reservation for the train, so we wouldn't have had to sit in the hallways again. Anyhow we did have to switch seats, because the people next to us had a cat with them. Took me long enough to realize why my nose is all runny, eyes teary and I could barely breathe!

From Prague train station we found our way to the hostel easily. It was almost a 2-mile walk. In the beginning of our trip one of the priorities when choosing a hostel was that it's close to the train station so we wouldn't have to carry our backpacks with us for long. In the end we were used to having that extra 22 pounds on our shoulders and it was not a problem to walk longer distances as well. The hostel was very fine, very basic. Our roommates just happened to be quite interesting: an Indian-German "doctor" who by force wanted to fix Klaara's broken finger only to make it hurt more, and a super weird older woman from America who was quite storyteller, very vague, very strange. She even got up at night to keep telling weird stories and shake everybody's beds. At least the rest of the people were normal and together we were wondering about that woman.
We ended up doing our first and last free walking tour in Prague! Almost all the cities have offered them but we've found it "too touristy" for ourselves to join but actually it was very nice. Our tour guide was good and funny guy from Colorado telling all about the history of Czech Republic and Prague to the group of 26. After all we were kind of sad of not doing the walking tours anywhere else! 

But other than that, we were just walking around like usually, seeing a lot of pretty places and buildings. Unluckily I got sick so Friday night I just laid in bed running a little fever while Klaara went out to enjoy the last Friday. On Saturday we walked up to the castle and Klaara's dad came with us from Poland and we went out to eat and shared stories of our trip. Sunday was the day we were not looking forward to. Time to go back to Finland! Klaara's dad kindly drove us to the airport where we wanted to miss the flight and go backpacking for another month. Well, we couldn't have exactly done that so we flew home. One of the homes we have...

Vienna

English below. 

Junamatka Wieniin olikin ensimmäistä laatuaan, se oli nimittäin täysi, joten istuttiin käytävän rappusilla ja kahvilassa koko kolme tuntia! Vai kaksi? En enää muista. Ei ollut paha kuitenkaan. Wieniin kun saavuttiin, niin meillä oli seuraa vastassa. Klaaran serkku Heidi opiskelee Wienissä ja meidän kanadalainen kaveri James, johon tutustuttiin Ljubljanassa oli myös Wienissä samaan aikaan. Wienin hostellitarjonta oli aivan naurettavan säälittävä, siellä ei ollut kymmenen kilsan säteellä keskustasta yhtään vapaata hostellia, joten Klaara majoittui Heidin pienessä yliopistoasuntossa ja me mentiin Airbnb:n kautta yhden mukavan pariskunnan luo asumaan, vain pari kilsaa keskustasta.

Ekana päivänä Heidi vähän esitteli meille paikkoja ja normaaliin tapaan vaan käveltiin ympäriinsä. Illalla mentiin aasialaiseen ravintolaan syömään ja nautittiin lasilliset Sturmia, eli itävaltalaista tuoreviiniä. Tosi makeaa, mutta hyvää! Wien on hirmu kaunis ja siisti kaupunki! Paljon upeita rakennuksia ja patsaita ja katuja ja kaikkea kivaa. Mieli teki mennä katsomaan oopperaa, mutta ei kuitenkaan menty, ehkä seuraavalla kerralla! Toinen päivä meni samoissa tunnelmissa, nähtiin lisää hienoja rakennuksia, käveltiin joen rantaa pitkin ja mentiin enismmäistä kertaa ikinä Hard Rock Cafehen kahville ihan vaan että voi sanoa olleensa! Illalla olikin Wienin kohokohta: Oktoberfest! Wieniläinen, ei siis aito oikea, mutta sisäänpääsy oli ilmainen ja tunnelma siellä oli aivan huikea! Aivan mahtavaa livemusiikkia ja tunnelma syöksyi teltan katosta läpi. Tanssittiin ja naurettiin ja nautittiin! 

Seuraavana aamuna mentiin Jamesin kanssa kunnon itävaltalaiselle aterialle, eli Wiener Schnitzelille. Kuvaa siitä nyt ei ole enkä osaa selittää, mutta googleta jos et tiedä. Hyvää oli! Toveri lähti sitten takasin Ljubljanaan ja päätettiin Klaaran kanssa mennä National History Museumiin, ja onneksi mentiin! Oli aivan super mielenkiintoinen ja totisesti käymisen arvoinen! Siellä oli siis kaikkea kivistä, fossiileista, evoluutiosta, dinosauruksista, mammuteista, merieläimistä ja ja kaikista muistakin eläimistä ja saatiin siellä kulutettua reilut kolme tuntia! Kannattaa ihmeessä jossain käydä tämmösessä museossa, niitä on vähän siellä täällä. Sen jälkeen napattiin katugrilliltä Wiener Schnitzelit, mulle jo päivän toinen, ja jatkettiin ympäriinsä kävelyä. Wien oli kyllä tosi kaunis kohde, tietysti kalliimpi kun nämä edelliset tässä aikaisemmin, mutta se oli odotettavissakin. Paljon nähtiin mutta paljon jäi näkemättä, eli enköhän sieltä joskus uudestaan itseni löydä!

Ps. Laitan museosta oman postauksensa, kuvat tulee myöhemmin!

The train ride to Vienna was the first of its kind, the train was full so we sat in the hallways or in the cafeteria for the whole two or three hours. It wasn't too bad anyway. When we arrived to Vienna, we had some company waiting for us. Klaara's cousin Heidi is currently studying in Vienna and our Canadian friend James who we met in Ljubljana was in Vienna at the same time. It was impossible for us to find a hostel within six miles from the center so Klaara ended up staying at Heidi's little flat and we stayed in an Airbnb apartment of a really nice couple, it was only about a mile from the center. On the first day Heidi was showing us around a little and like usual, we just walked around a lot. We Went to eat in an Asian restaurant and had glasses of Sturm, an Austrian fresh wine, only about two weeks old. It was sweet but good. Vienna is such a beautiful and clean city. A lot of amazing buildings, statues, streets and everything. The architecture is so amazing in central Europe. On the second day we had to go to the Hard Rock Cafe for coffee because it was the first time ever for all of us and it's just a thing you have to do, I guess. That night was also the highlight of Vienna: Oktoberfest! Of course it wasn't the real one but it was so much fun and the atmosphere was absolutely perfect. There was no entry fee, the live band was awesome and we had so much fun, dancing and laughing and enjoying!

The next morning James and I grabbed some very Austrian food for breakfast: Wiener Schnitzel. If you don't know what it is, look it up because I don't have any pictures and can't describe. It was super delicious though! He left to go back to Ljubljana around noon so Klaara and I met up and decided to go to the National History Museum which was definitely worth visiting. It was so interesting! There were everything about stones, fossils, evolution, dinosaurs, mammoths, marine animals and all kind of other animals as well and we actually spent there a good three hours. Afterwards we went to eat, I got my second Wiener Schnitzel. Then we just kept walking around. Vienna is so beautiful, of course a little more expensive than the previous cities but it was also expected. We saw a lot of it, but so little after all. I will most likely find myself there again sometime!

Ps. I will make a new post of the museum, so the pictures from there are coming a bit later!

Budapest

English below.

Zagrebista suunta kohti Budapestia! Oon aikaisemmin siellä käynytkin ja rakastuin kaupunkiin silloin jo, yhtä ihana se oli edelleen! Ei varsinaisesti hirveen paljoa tehty, nilkka edelleen hidasti vähän matkantekoa. Hostelli oli aika hyvällä sijainnilla. Sinne saavuttua mentiin ensiksi pyykkäämään ja sitten ihanaan intialaiseen ravintolaan syömään. Nami nami!
Ensimmäisenä päivänä suunnattiin sivistyneesti museoon. House of Terror. Kuulostaa just siltä mitä onkin, eli siellä on Stalinin ja Hitlerin aikaan kidutettu ja tapettu ihmisiä. Nähtiin ruuduilta selvinneiden tarinoita, paljon kuvia ja videoita historian järkyttävistä tapahtumista, sellihuoneita, sotilaiden asuja. Se oli tosi pysäyttävä. Siellä kulutettiin hyvät kolme tuntia. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan, jos siellä päin menee ja on yhtään kiinnostunut kommunismin ja natsisaksan ajoista.
Museon jälkeen lähdettiin kävelemään joelle päin ja ylitettiin Chain Bridge, josta näki kivasti kaupungin molempia puolia. Käveltiin joen toista puolta seuraavalle sillalle ja nähtiin matkalla muun muassa linna ja parlamenttitalo kaikessa komeudessaan. Nähtiin myös "The Shoes" eli kopioita natsiaikana surmattujen ihmisten kengistä Danube-joen rannalla.
Toisena päivänä oli vähän veto pois joten käveltiin vaan ympäriinsä ja mentiin hostellille ottamaan rennosti ja tekemään ruokaa. Makaronia ja nakkia. Missä kävi hassusti koska Klaara vaan nappas pari nakkipakettia lähimmästä marketista kattomatta sen tarkemmin, ja kun aloin niitä kokkailemaan ni huomasin, että taitaa tulla mielenkiintoinen päivällinen paprika- ja fetanakeista!
Illalla halusin lähteä vielä joenrantaan, jotta näkee kaupungin valaistuna pimeässä. Kaunista.

We were headed to Budapest from Zagreb. I've been there before and fell in love with the city back then and a positive surprise was that it is still pretty much the same. We didn't do that much in Budapest, my ankle was still sort of slowing us down. On the first night we went to wash laundry and ate at a very good Indian restaurant.
Our hostel was located in a nice area quite close to all the main places. On the first day we went to the House of Terror Museum, which was very interesting but also touching. There have been tons of people tortured and killed by Nazis. On the screens we saw stories of the people who survived, the prison rooms, a lot of pictures and videos of the terrifying times. I definitely recommend to visit if you ever go there and if you're even a tiny bit interested in communism and Nazi times.
After the museum we walked to the Chain Bridge, one of the bridges that lets you cross the river to the other side of the city. It's a nice view from there! We saw the castle, the parliament house and "The Shoes" that are copies of the shoes of those killed by Nazis.
The second day was a lazy day. We walked around some and went to take it easy at the hostel and make food. Hot dogs and pasta, and not just any hot dogs but feta-cheese and green pepper hot dogs that Klaara randomly picked from the market! When the dark hit in I wanted to go back to the river to see the city lit up. It was beautiful.

Zagreb

English below.

Ljubljanasta oli tarkoitus puolenpäivän aikaan ottaa bussi Zagrebiin, mutta lähtö viivästyi muutamalla tunnilla, koska mentiin vielä lounaalle tovereitten kanssa ja se kulkeminen oli superhidasta mun nilkan takia niin ei oltais keretty siihen bussiin. Mentiin illemmalla sitten junalla Kroatiaan, joka tuli vähän randomisti reitin varrelle mukaan. Ei siis ollut tarkoitus sinne mennä, mutta huomattiin, että matkapäiviä olikin vielä muutama jäljellä niin päätettiin, että miksikä ei. Zagrebiin mennessä meiän liput ja passit tarkastettiin varmaan viis eri kertaa, mikä oli vähän hassua, koska aikasemmin niitä ei pahemmin olla tarkastettu. Zagrebista piti löytää hostelli, mikä oli lähinnä juna-asemaa, koska en voinut nilkan ja rinkan kanssa könkätä kovin pitkälle. Ei tehty mitään sen kummemmin, otettiin hostellilta taksi Museum of Broken Relationshipsiin, mikä oli ihan mielenkiintoinen. Siellä oli erilaisia tarinoita nimensä mukaan särkyneistä suhteista, ei ainoastaan parisuhteista vaan myös perhe. Sen jälkeen kipastiin torille ja ostettiin jotain kroatialaisia pikkumunkkeja jotka oli aivan superhyviä ja jatkettiin matkaa katedraalille. Lähdettiin sitten hitaasti kävelemään takasin hostellille ja pysähdyttiin matkalla syömään japanilaiseen ravintolaan, jossa oli superhyvää ruokaa ja aivan superihana henkilökunta! Kokkikin tuli pöytään asti kysymään, maistuiko ruoka, joka todellakin maistui. Kroatia oli tosiaan vähän tämmönen höllempi kohde, mutta ihan kiva siitäkin oli pieni pala nähdä. Ei myöskään tarvinnut matkustaa koko päivää Ljubljanasta Budapestiin vaan tehtiin välipysähdys.

We were supposed to take a bus from Ljubljana to Zagreb but we missed the bus because we went for a lunch with our new friends and therefore didn't have enough time to go get our stuff from the hostel and walk to the bus station. My walking at the time was still super slow because of my twisted ankle so we really had to take it slow. We finally caught a train a few hours later and headed to Croatia. Our tickets and passports were checked probably like five different times during that train ride which really surprised us because they have barely been checked before.
In Zagreb we had to find a hostel close to the train station which we luckily did because I couldn't have walked long. We didn't really do much expect visited the Museum of Broken Relationships and a cathedral. The museum was rather interesting, full of different stories written by people with a broken heart. They were about break-ups and difficult family situations etc. We walked to the main square afterwards and got some super good Croatian pastries. On the way back to the hostel we stopped to eat at a Japanese restaurant which was awesome. The staff was so kind and funny and the food was super delicious. So all in all Croatia was a lazy stop for us, so great to see a little bit of it though!