Prague

Praha oli tämän reissun viimeinen kohde. Wienistä lähtiessä oltiin niin surullisia, että edessä oli viimeinen junamatka, viimeinen kaupunki, viimeiset päivät... Eihän kukaan haluaisi kivan loppuvan milloinkaan. Muutaman tunnin junamatkalle tehtiin jopa varaus, ettei oltaisi taas jouduttu istumaan käytävillä. Varauksista huolimatta meidän piti vaihtaa paikkoja, koska viereisen penkkiryhmän porukalla oli mukanansa kissa... Piru vie, kesti hetken ennen kun tajusin miksi nenä ja silmät vuotaa eikä henkeä meinaa saada.

Prahan juna-asemalta löydettiin helposti hostellille, joka oli vajaa kolmen kilometrin päässä. Alkuaikoina hostelliprioriteetteina oli aina lyhyt matka juna-asemalle, jottei tarvitse rinkkoja raahata pitkälle, mut loppua kohden keho ja mieli tottui siihen ylimääräiseen kymmeneen kiloon selässä eikä tuottanut enää mitään vaikeuksia tallustella pidempiäkin matkoja. Hostelli oli ihan perus, ei ollenkaan hassumpi. Huoneseura vaan sattui olemaan melkoisen mielenkiintoisesta päästä: intialais-saksalainen "lääkäri", joka väen väkisin halusi korjata Klaaran sormea aiheuttaen vaan enemmän kipua, vanha jenkkinainen, joka olikin melkoinen tarinankertoja, hyvin epämääräinen ja kummallinen nousi yöllä kummittelemaan huoneeseen jatkamalla tarinointiaan ja ravistelemalla kaikkien sänkyjä. Muut olikin sitten ihan normaalia porukkaa, joiden kanssa yhdessä ihmeteltiin tämän naisen tarinaa.
Prahassa päädyttiin tekemään reissun ensimmäinen ilmainen kävelykierros, mitä lähestulkoon kaikki kaupungit ovat tarjonneet. Meillä oli oikein kiva ja hyvä coloradolainen opas ja noin 25 muuta ihmistä ryhmässä. Kierrettiin tärkeimpiä mestoja läpi ja opittiin paljon historiasta. Se oli tosi kiva ja harmitti, ettei niitä tullut sitten muualla tehtyä! Kierrokselta tarttui kahviseuraksi mukaan yksi aussi!

Muuten taas tapamme mukaan kierrettiin ja nähtiin vaikka sun mitä, ikäväkseni mulla pieni flunssanpoikanen iski ja makasinkin perjantai-illan kuumeisena hostellilla. Lauantaina käveltiin ylös linnalle ja Klaaran isä tuli Puolasta meidän seuraksi, mentiin yhdessä syömään ja käymään läpi reissujuttuja! Sunnuntaina koitti ei-toivottu hetki: lähtö lentokentälle, mihin Klaaran isä ystävällisesti meidät heitti. Kentällä jo mietittiin missaavamme lento ja lähdettäiskin toiseksi kuukaudeksi vielä toiseen suuntaan. Mieli ois kovasti tehnyt, mutta täytyy kai sitä velvollisuuksista pitää kiinni ja vähän tehdä töitäkin välillä, jotta voi taas mennä!

Prague was the final destination of our Europe trip. When we were leaving Vienna, the reality hit us hard and made us super sad that what was ahead, was only the last train ride, last city, last days... No one wants the fun to end, right? We even made a reservation for the train, so we wouldn't have had to sit in the hallways again. Anyhow we did have to switch seats, because the people next to us had a cat with them. Took me long enough to realize why my nose is all runny, eyes teary and I could barely breathe!

From Prague train station we found our way to the hostel easily. It was almost a 2-mile walk. In the beginning of our trip one of the priorities when choosing a hostel was that it's close to the train station so we wouldn't have to carry our backpacks with us for long. In the end we were used to having that extra 22 pounds on our shoulders and it was not a problem to walk longer distances as well. The hostel was very fine, very basic. Our roommates just happened to be quite interesting: an Indian-German "doctor" who by force wanted to fix Klaara's broken finger only to make it hurt more, and a super weird older woman from America who was quite storyteller, very vague, very strange. She even got up at night to keep telling weird stories and shake everybody's beds. At least the rest of the people were normal and together we were wondering about that woman.
We ended up doing our first and last free walking tour in Prague! Almost all the cities have offered them but we've found it "too touristy" for ourselves to join but actually it was very nice. Our tour guide was good and funny guy from Colorado telling all about the history of Czech Republic and Prague to the group of 26. After all we were kind of sad of not doing the walking tours anywhere else! 

But other than that, we were just walking around like usually, seeing a lot of pretty places and buildings. Unluckily I got sick so Friday night I just laid in bed running a little fever while Klaara went out to enjoy the last Friday. On Saturday we walked up to the castle and Klaara's dad came with us from Poland and we went out to eat and shared stories of our trip. Sunday was the day we were not looking forward to. Time to go back to Finland! Klaara's dad kindly drove us to the airport where we wanted to miss the flight and go backpacking for another month. Well, we couldn't have exactly done that so we flew home. One of the homes we have...