Sydney at night, Bondi coastal walk & Port MacQuarie

22.2.2017

Tämä päivä oltiin varattu biitsillä makaamiseen. Hoidettiin ensin kuitenkin vähän käytännön asioita: varattiin bussiliput seuraavaan kohteeseen Port Macquarieen ja majoitus sitä seuraavasta kohteesta Byron Baystä. Etsittiin myös vähän vaatteita, kun vähän kehnosti on taas molemmilla tiettyihin tilanteeseen sopivaa vaatetusta. Mulla ei esimerkiksi ole mitään rannalle pistettävää hellemekkoa tai muuta sellaista rentoa, mikä ei haittaa että on aina hikinen, suolainen ja hiekkainen. Klaaralta taasen puuttuu urheilushortsit. Kaksi edellistä vaellusta se on vedellyt farkkushortseissa, ei niin mukavaa saati kevyttä. Mitään ei kuitenkaan meidän budjettiin sopivaa löydetty. Eiköhän jostain osu silmään kuitenkin.
Tultiin hosteille syömään lounasta ja nauttimaan jopa ensimmäisestä lounaskahvista maailman parhaiden suklaakeksien - Timtamien - kera ja lähdettiin vihdoin sinne Bondi Beachille, jonne on noin 20 minuutin kävelymatka tästä. Bondi Beach on yksi näistä Aussien miljoonasta surffariparatiiseista. Tuuli oli aika raju ja aallot sen mukaiset. Itse en yleensä merta pelkää, mutta nyt kyllä heräsi jo vähän itsesuojeluvaistot eikä sitä kovin pitkälle viitsinyt mennä aaltojen röykytettäväksi. Nautittiin rantaan iskevistä aalloista ja ihanasta Australian auringosta.

Illalla oli tarkoitus mennä katsomaan Sydneytä pimeässä. Tultiin kotiin, täällä olikin jammailut meneillään. Kokkasin meille nuudelia, pakastevihanneksia ja kananugetteja. Vedettiin mauton sapuska kitusiimme ja lähdettiin Sydneyn iltaan. Satama-alue oli tietysti kaunis. Kirkas tähtitaivas, upea valaistu Harbor Bridge, massoittain ihmisistä purkautuva oopperatalo ja kaikki pilvenpiirtäjät ympärillä.

23.2.2017

Nautittiin viimeisestä rauhallisesta aamupalasta, tosin puolet aamiaistarvikkeista oli jo loppunut. Päivän ohjelmassa oli coastal walk. Lähdettiin typerästi kymmenen aikaan, jotta varmasti osuttaisiin siihen kovimpaan puolen päivän paahteeseen. Käveyreitti on Bondi Beachilta Coogeelle, ja väliin mahtuu muistaakseni neljä tai viisi rantaa. Selvittiinkö me toiselle vai kolmannelle. Vedettiin mukana kantavamme voileivät naamaamme ennen kuin ne pilaantuisi ja käännyttiin takaisin ja mentiin makaamaan rannalle sen sijaan, että kulutettaisiin kaikki loputkin energiat kävelemällä väkisin pitkää reittiä suorassa paahteessa.

Aika oli lähteä kotiin kokkaamaan ja pakkaamaan ja sanomaan heipat Liamille ja Timille. Lähdettiin seikkailemaan etsien bussiasemaa. Aikataulu kävi yllättävän tiukaksi ja pysäkki ei löytynytkään niin helposti kuin oletettiin. Ei huolta kuitenkaan, törmättiin isoon kasaan reppureissaajia ja tiedettiin olevamme oikeassa paikassa. Bussikin oli vähän myöhässä, mutta pian oltiin matkalla kohti Port Macquarieta.

24.2.2017

Kello on 1:45 aamulla ja hypätään rinkkoinemme pois bussista. Säästösyistä ei tietenkään tämmöisestä puolikkaasta yöstä makseta hostellia, vaan päätettiin jo etukäteen, että yövytään bussiasemalla, kunnes päästään kirjautumaan sisään hostelliin. Suunnitelma vähän kärsi, kun huomattiin, että pieni bussiasema oli täynnä tappelevia juoppoja. Eli ei tänne. Lähdettiin talsimaan hostellia kohti ja yritettiin löytää jotain suojaisaa paikkaa yösijaksi. Ei löytynyt ja pian oltiinkin jo hostellilla. Ovet oli auki ja yksi työntekijä hereillä. Ei tietenkään voitu jäädä hostellille yöksi kun ei oltu maksettu siitä, mutta rinkat voitiin jättää ja suunnattiin rantaan untsat, rantapyyhkeet ja huivit matkassa. Nurmikko oli jo ihan yökasteessa, joten mentiin ihan hiekalle aidan viereen. Käytiin maate, katseltiin kirkasta tähtitaivasta ja milkywaytä, kuunneltiin aaltojen kohinaa ja ajateltiin, ei hassumpaa!

Vartti myöhemmin yökaste iski meihinkin, pyyhe ja vaatteet märkinä hytistiin tuulessa aamuneljään, kunnes päätettiin että on pakko yrittää löytää suojaisampi paikka tuulelta. Löydettiin itsemme aidatusta leikkipuistosta puskan viereltä maassa makaamassa tuulelta suojassa. Siinä sain jopa vähän untakin. Päätettiin, että kun tulee valoisaa, siirrytään takaisin rantaan ettei jouduttaisi ongelmiin. Aamukuudelta oltiin takaisin rannassa. Parkkipaikka oli täynnä autoja, meri täynnä surffareita ja kadut täynnä juoksijoita! AAMUKUUDELTA. Ennen auringonnousua! Hulluja nämä ihmiset. Istuttiin penkille superväsyneinä ja näytettiin silmäpusseinemmw varmaan ihan kun oltaisi jossain aineissa. No ei oltu aineissa, ihan vaan univajeessa ja kylmissämme. Nopeasti alkoi lämpenemään ja nähtiinkin huikea auringonnousu. Valoisuuden myötä nähtiin myös isoja varoituskylttejä vaarallisista käärmeistä. Heh.

Oltiin yöllä hostellissa käydessämme unohdettu ruokakassimme sinne. Oli hirvittävä nälkä joten ei muuta kun ruokakauppaan hakemaan aamupalaa. Vähän nauratti lopputulos. Mitä tarttuukaan matkaan, kun kaksi nuorta väsynyttä nälkäistä naista lähtee ruokakauppaan? Suklaamuroja, sämpylää, kroisanttia, pannukakkuja, halpisnutellaa, jugurttia ja hedelmiä. Mentiin kaupan lähelle puistoon kirkasvetisen joen rantaan syömään. Ei ainakaan ollut enää suklaannälkä. Levitettiin vaatteemme piknikpöydälle kuivumaan. Aamuyhdeksältä oli jo hullu helle. Lähdettiin viimein hostellille, jossa saatiin hengailla sohvilla neljä tuntia ennen kuin päästiin kirjautumaan sisään. Huoneeseen päästiin kahdelta, kahden tunnin päikkärit ja päivä jatkuu. Lähdettiin kiertelemään tätä pientä söpöä rannikkokaupunkia. Haettiin lounasta ja mentiin rantaan syömään. Varattiin illaksi leffaliput Fifty Shadesiin ja ostettiin dollarin frisbee Targetista. Heiteltiin rannassa frisbeetä ja palkittiin itsemme litralla jäätelöä, joka nautittiin leffateatterissa. Leffa loppui klo 23. Nukkumassa oltiin varttia myöhemmin.

25.2.2017

Herätyskellon asetin 8:30, mutta heräsin jo 7:30 ihan pirteänä joten päätin nousta ylös. Hampaiden ja naamanpesun jälkeen näin Klaaran vielä nukkuvan, joten lähdin kauppaan ostamaan kahvimaitoa. Tämä kahvinjuonninlopetus ei oikein sujunut suunnitelmien mukaan. Hostelleissa on saatu ilmaista kahvia, ja Sydneyssä ostettiin pikakahvipurkki mikä on yllättävän hyvää. Kyllä se aamukahvi vaan kuuluu elämään. Klaara vielä nukkui kun tulin takaisin joten menin aulaan kahville ja blogia kirjoittamaan. Jäinkin suustani kiinni kahden ruotsalaisen ja yhden kanadalaisen kanssa. Klaarakin heräsi ja liittyi joukkoon. Sitten aamupalakeskusteluun liittyi vielä italialainen, srilankalainen, saksalainen ja toinen kanadalainen. Aamu vierähtikin jo pitkälle ja kukin lähti tekemään omia juttujaan. Me suunnattiin ensimmäiseksi koalasairaalaan!

Matka sinne ei ollut pitkä, mutta ilma on niin seisova, hiostava ja kuuma, että hiki valuu otsaa ja selkää pitkin vaikkei hievahtaisikaan. Päästiin katselemaan söpöjä koaloita. Sairaala se on sen takia, että sinne tuodaan hoitoon ja elämään löytyneitä loukkaantuneita koaloja. Niiiiin suloisia otuksia, että! Pienet pallerot vaan oksilla nukkuu.

Koalavierailun jälkeen käytiin vielä viereisessä talossa, mikä osoittautui John Edmund Flynnin, maanmittauksen kehittäjän, taloksi mistä oli tehty museo. Vähän random se oli mutta ihan mielenkiintoinen! Lähdettiin kaupungin pienelle keskusta-alueelle etsimään edelleen niitä tarvittavia vaatteita. Klaara löysi kaiken tarvitsemansa, minä en mitään. Kaikki mekot oli liian kalliita tai monimutkaisia ja jäin vain jumiin kaikkiin naruihin. Yhdessä kaupassa Klaara raahasi pulukoppiini milloin mitäkin vaatteita, ja kun olin lähestulkoon kaikkia kokeillut ja yksi hyvä löytyi, ei siitä ollut kokoa. Se siitä shoppailusta. Ei edelleenkään oo tarpeeksi kevyttä vaatetta.
Lähdettiin kauppaan ostamaan lounas- ja illallistarpeita: spaghettia, tonnikalaa, leipää... saatiin kahdelle hengelle kahdelle päivälle kaksi ateriaa hintaan 15 aussidollaria, noin 12€. Hyvä me.

Tultiin hostellille kokkaamaan gourmeeta, löhöömään sohvalle ja pelaamaan biljardia. Hiki. Eikä mitään jaksa tehdä. Saa nähdä saako mitään aikaiseksi tänään. Energiat ei riitä mihinkään!

Sydney + Blue Mountains National Park, Australia

19.2.2017

Aamulla oltiin siis kymmenen jälkeen Sydneyssä. Mentiin asemalta etsimään apuja kaupungin sisäiseen julkiseen liikenteeseen, jotta päästäisiin Bondin alueelle, missä hostit asuu. Kävikin erittäin hyvin: saatiin ilmaiseksi kortit, joita kaikki käyttävät julkisessa liikenteessä. Ladattiin siihen 10€ rahaa ja kuultiin, että sunnuntaisin voi käyttää julkisia niin paljon kuin haluaa ja koko lystiin menee vain 2,5€. Melissä oli kanssa tosi hyvä ja halpa systeemi julkisille, ja halvan lisäksi keskustan alueella toimi ilmainen ratikka, jota itse käytin tosin vain kerran. Päästiin kuitenkin Bondin juna-asemalle, junakin sattui lähtemään heti kun laituri löytyi tuolta 25 raiteen juna-asemalta. Bondilta etsittiin google mapsin avulla hostien luo reilu kilometrin päähän ja vastassa olikin kaksi tosi mukavaa kolmekymppistä aussimiestä. Päästiin ensimmäisenä suihkuttelemaan reissuhiet pois ja vähän virkistäytymään. Sitten lähdettiin Liamin kanssa Mardi Gras -festivaaleille! Sydney on kuulemma eteläisen pallonpuoliskon homoin kaupunki. Mardi Gras on täällä siksi tosi iso juttu, se edustaa siis juuri homo- ja lesboyhteisön oikeuksia ja festivaali järjestetään täällä joka vuosi ja kerää tuhansittain ihmisiä. Oli tosi kiva, että jaksettiin lähteä, vaikka oltiin ihan uupuneita! Napattiin lounaaksi turkkilaisia kanajuustopinaattipitalettuja. Oli muuten hyvää! Festarialueella oli paljon ruokakojuja ja tietysti suurin osa oli homoja ja lesboja yli ja enemmänkin kuin omassa elementissään. Oli ihan huippua! Liamin veli oli siellä toveriensa kanssa ja istahdettiin niiden kanssa hengailemaan. Mulle ja Klaaralle iski kyllä väsymys- ja kuumuuskuolema eikä jaksettu olla kovin sosiaalisia.

Lähdettiin takaisin Liamille ja kun juostiin toiselle junalle, niin Liam kerkesi sisään ja me Klaaran kanssa ei HEHEHEHE. Just meiän tuuria! Liam meni edeltä ja me mentiin seuraavalla junalla perässä. Onneksi saatiin viestiä perille, ettei sen tarvinnut jäädä odottamaan. Kun Klaaran kanssa selviydyttiin takaisin Bondiin, mentiin ostamaan halpisrantapyyhkeet, koska tästä eteenpäin alkaa biitsilaiffi! Oli myös pakko saada kahvia kitusiin, että selvittäisiin edes jotenkuten loppuillasta hereillä eikä menisi unirytmi penkin alle. Käytiin ruokakaupan kautta ostamassa aamupala ja lounastarvikkeita ja tultiin takaisin kotiin. Ja mikä nolointa, onnistuttiin rikkomaan lukko.........

Käännettiin avaimella siitä lukosta, mistä ohjeistettiin ja ovi aukesi. Mutta avain ei lähtenytkään lukosta irti. Haettiin Liam apuun, eikä sekään saanut avainta irti. Haettiin Tim apuun ja se joutu irrottamaan koko pirun lukon, eikä siltikään meinannut saada avainta irti. Kukaan ei ymmärrä miten onnistuin sen tekemään, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja Tim sai sen korjattua.

Nyt pojat tossa just grillailee ja meillä on barbeque illallinen ihan näillä hetkillä, jee! Aussie life! Huomenna mennään tsekkailemaan Sydneytä aamupäivästä ja sitten rannalle. Ah.

20.2.2017

Kyllä nukutti hyvin, kun vatsa oli kylläinen bbq ruuasta ja nukkumaanmenoa oli saanut odottaa aamusta asti. Liam ja Tim oli molemmat lähteneet töihin kun herättiin kasin maissa, syötiin rauhassa aamupalaa ja oli ihanaa saada rento aamu ilman hostellin täysiä keittiöitä tai muutenkaan muita ihmisiä. Pestiin pyykkiä ja hengailtiin ihmeen pitkään ennen kuin loppuen lopuksi päästiin lähtemään. Mentiin junalla Sydneyn oopperataloa lähimpänä olevalle pysäkille ja lähdettiin kävelemään rantakatua pitkin. Edessä häämötti Harbor Bridge ja oopperatalo, nuo Sydneyn kuuluisuudet. Nautiskeltiin pilvettömästä taivaasta ja lämmöstä ja löydettiin itsemme yllättäen taas jostain puistosta. Istahdettiin sinne syömään lounasta, joka pakattiin ostamistamme halvoista aamupalatarvikkeista. Ihmeteltiin kun muut puistossa olevat katselivat kovasti taivaalle ja kun käännettiin itsekin niskamme niin nähtiin kun lentokone kirjoitti taivaalle jotain. Seurattiin, mitä merkeistä syntyy ja päädyttiin siihen lopputulokseen, että siinä oli nimi+sydän+nimi = kosinta. 

Lähdettiin takaisin Bondiin päin, tarkoituksena lähteä rannalle. Aamulla kasattiin Liamin ostamat uudet harjoitussurffilaudat, joilla hän opettaa ulkomaalaisia opiskelijoitaan aalloille. Meidänkin oli tarkoitus kokeilla, mutta aika alkoi käydä vähiin ja itse vähän torkahdin aurinkoon, joten katsotaan jos joku muu päivä osuisi aikataulut yhteen ja pääsisin kokeilemaan!

Huomenna kelin ja Klaaran jalan (älkää kysykö, vastaus on varvasläpsyt) salliessa olisi suunta kohti Blue Mountains National Parkia vähän kiipeämään tuonne vuorille! En ihan tiedä, mitä odottaa tai miten sinne pääsee tai minkälaisia vaellusreittejä siellä on. Mutta eiköhän sekin selviä huomenna. Nyt kokataan ja sit nukutaan ja huomenna taas hikoillaan. Klaaran kokkausvuoro, alan jo haistaa tukkoisen nenäni läpi wokin, nami.

21.2.

Istutaan hikisinä junassa ilmastoinnin puhaltaessa täysillä, mikä aiheuttaa vilunväristyksiä. On melkoinen workout-päivä takana. Erittäin hyvä sellainen! Aamulla taas nautittiin rauhassa aamupalaa ja kahvia, lähdettiin sitten pääjuna-asemalle, josta toivottiin löytävämme lisätietoa, miten päästä Blue Mountains National Parkiin. Tiedettiin, että se on noin kahden tunnin päässä, mutta mitään muuta tietoa ei ollut. Hetken tauluja ja karttoja asemalla tutkittuamme hypättiin junaan. Jäätiin pois Katoombassa, ja taas tietämättä mistään mitään. Löydettiin matkatavaraliike ja mentiin sieltä kyselemään, millä ja mihin pitäisi mennä. Ystävällinen mies antoi meille kartan ja kertoi bussin, ja päädyttiin lopulta Echo Pointille, mistä on ilmeisestikin paras näköala "Kolmelle Siskokselle", joka on tuon kansallispuiston kuuluisin juttu, iso kolmen kiven rykelmä jyrkänteen reunalla. Maisemat oli upeat, oltiin aika ylhäällä. Sää täydellinen muutamine pilvineen. Lähdettiin ensin lyhyelle kävelylle Three Sistersin juureen, ja sen jälkeen aloitettiin muutaman tunnin vaellusurakka. Päästäksemme sademetsän siimekseen, piti kävellä tuhannet jyrkät rappuset alas. Hyvin jalkalihaksia tärisytti, mutta päästiin sentään jatkamaan lenkkiä, yhtäkkiä täysin eri maisemissa. Rämmittiin läpi sademetsän, kunnes oli edessä päätös: kävelläkö ylös vielä pahemmat rappuset vai maksaa $20 junasta, joka lähtisi 200 metrin päästä. No kävellään tietysti, tässä mistään junista makseta!

Virhe. Koko keho jo niin maitohapoilla tuossa lämpötilassa tuon vaeltamisen ja liian vähien eväiden jälkeen. Ylösmeno oli lähinnä toivotonta. Rappuset oli jyrkkiä ja kapeita ja ne ei vaan ikinä loppuneet. MUTTA me selvittiin silti ylös asti! Vesipullot täyttämään ja bussia metsästämään. Luvattiin itsellemme tikkujäätelöt, joten ne odottaa kunhan päästään takaisin Bondiin, oujee! 

Täytyy kyllä kehua tätä aussien julkista liikennettä. Itsellänihän on tähän asti kokemusta vasta Melbournesta ja Sydneystä, isoista kaupungeista. Mutta täällä Sydneyssäkin on "tap on/tap off" systeemi. Eli saatiin ilmaiseksi kortit, joille voi ladata rahaa sen verran kun tarvitsee ja haluaa. Tänään pistettiin $20, joilla oletettiin pääsevämme puistoon ja takaisin. Junamatka on reilu 2h suuntaansa, ja toisessa päädyssä käytettiin vielä kahdesti bussia. Ja paljon maksoi? Hyvä jos kymmentä euroa. 

Nyt kuitenkin takaisin hostien luo, ruokakaupan kautta. Huomenna jos keliä on, pyhitetään päivä rannalla makaamiseen. Sitä ei vielä ole tullut tehtyä sen eilisen parituntisen lisäksi! Sitä odotellessa. Nauttikaa kuvista. 

Melbourne + Dandenong National Park, Australia

16.2.2017

Klaaran kaveri Kaisa, joka roadtrippaa kanssamme läpi Uuden-Seelannin pohjoissaaren tuli Melbourneen ja vietettiin päivä yhdessä hengaillen. Istuttiin puistoissa, josta tuli mieleen, että olen täällä jollekin allerginen ja pahasti. Heti ensimmäisenä päivänä olin kamalan tukkoinen ja oletin sen johtuvan pienestä flunssan alusta tai muusta. Mutta totuus kävi tänään ilmi. Kun istuttiin puistossa, ääni oli niin painuksissa ja nenä tukossa ja kurkku turvoksissa. Kun käveltiin kaupungilla, kaikki normalisoitui. Kun mentiin lounaalle toiseen puistoon, oireet palasi saman tien. Eivätkä lähde vaikka syön allergialääkettä. Saattaa olla siitepöly, tai jokin eläin, tai vaan joku mysteerinen kohde, mistä meikäläisen nenukka ei tykkää.

Melbournen sää on erittäin vaihteleva. Neljä vuodenaikaa voi kuulemma mahtua yhteen päivään. Tänäänkin oli tarkoitus sataa ja kannoin kaiken maailman sadetakkena ja suojia mukana ja laitoin jopa pitkät housut päälle, koska aamulla oli kylmä. Pian sainkin vaihtaa shortseihin.

Muisti on jo heikko, aikaa vähän ja ei ajatus kulje, mutta yritän muistaa tuon kuudentoista päivän nyt kaksi päivää myöhemmin. Viimeksi kirjoittaessa oli jäänyt lausekin kesken eli tuli varmaan jotain hauskaa siinä vaiheessa. Joka tapauksessa Kaisan ollessa täällä hengattiin puistoissa, syötiin fish&chips, mentiin Australian parhaaseen macaronpaikkaan, ja esiteltiin Kaisalle Melbournea. Mentiin hostellille pesemään pyykkiä ja tekemään ruokaa. Ja en kyllä muista pahemmin oliko muuta ihmeellistä.

17.2.2017

Klaara reippaana selvitteli meille päiväohjelman. Dandenongin kansallispuisto kutsuu! Lähdettiin aamulla eväinemme juna-asemalle ja matkustettiin reilu tunti Belgraveen, jossa hypättiin bussiin ja päästiin vihdoin kolmen tunnin luontoreitin aloituskohtaan. Lähdettiin talsimaan maailman kolmanneksi korkeimpien puiden sekaan ja olo tuntui niin pieneltä siellä! Metsä oli yhtä suurta viidakkoa ja kaikkialla oli niin ihanan vihreää ja vehreää. Aamu oli melkoisen viileä ja itse tukkoisena/flunssaisena/allergisena - en ole vielä ihan saanut selville mistä nämä oireet ovat sittenkään peräisin – oli hieman haasteellista vaeltaa, kun ei oikein henki kulkenut. En antanut sen häiritä menoa vaan nautin luonnosta, eläimistä, liikkumisesta, Australiasta, elämästä, reissaamisesta, ihan kaikesta. Taas. Sitä se Australia vaan tekee, täällä ei voi olla huonolla tuulella! Bongailtiin kaikennäköstä sieltä metsästä ja käveltiin kaula pitkänä suu ammollaan ja tuijotettiin niitä superkorkeita puita, jotka ei edes mahtuneet kuviin. Käytiin Klaaran kanssa hyviä keskusteluja maailmankaikkeudesta ja tajusin taas, kuinka huikee juttu tämmönen maailmanympärimatka oikeesti on.

Dandenongista selvittyä lähdettiin takaisin Melbourneen ja mentiin nauttimaan torielämästä ihmisten keskelle. Hostellille ostettiin nakkeja ja kokattiin ilmaista pastaa ja turvotettiin itsemme taas palloiksi sillä hiilarimäärällä. Mutta tulipahan taas halvaksi tuo päivän ruoka kun lounaasta maksettiin vajaa pari euroa per naama ja päivällisestä sama. Mentiin hostellin aulaan ilmaisille viinilaseille, jotka ansaittiin sillä, että varattiin snorkalusretki Isolle Valliriutalle ja päiväretki Whitsundays -paratiisiin! Tässä on nyt kolme huippuhienoa aktiviteettia tulossa kun mennään itärannikkoa ylöspäin. Byron Bayssa on ne laskuvarjohypyt ja sinne ajattelin varata myös surffausopetusta, koska haluan niiiiin kokeilla surffausta!! Sitten on se Whitsundays ja Australian loppuhetkillä päästään vielä maailman hienoimmille valliriutoille snorklailemaan ja Nemoa etsimään.

Lähdin illalla vielä yksikseni kävelemään Melbournen kaduille, koska halusin nähdä keskustan pimeällä ja nauttia vähän yksinolosta, ja ylipäätään siitä, että täällä voi perjantaina keskiyöllä täydellisen turvallisin mielin lähteä käppäilemään ympäriinsä varvasläpsyissä. Kaupunki oli joen rannassa todella kaunis ja sillalla ihailin Melbournen yötä. Seikkailin takaisin hostellille ja olin saanut huoneeseen uusia huonetovereita, kolme poikaa Saksasta, joiden kanssa rupateltiinkin vielä tunnin verran. Lopulta he lähtivät bilettämään ja itse pääsin nukkumaan.

18.2.2017

Hostellista piti tsekata ulos jo kymmeneltä, mutta rinkat voitiin onneksi jättää säilöön niin ei tarvinnut kannella niitä ympäriinsä koko päivää kun bussi lähtisi Sydneyhyn päin vasta kymmeneltä illalla. Käytiin ensiksi Victoria Marketilla, joka on kauppahallin tyyppinen mesta, ihan söpöjä juttuja siellä oli! Oltiin sovittu lounastreffit Brunswickin hipsterialueelle Maddyn ja Alexin kanssa. Maddy ja Alex on huipputyypit, joihin tutustuttiin Pariisin hostellissa syyskuussa ja molemmat asuvat juurikin tuolla Brunswickissa, mikä on parin muutaman kilsan päässä Melbournen keskustasta. Pariisissa kerettiin juttelemaan yhteensä noin tunti heidän kanssa, mutta päätettiin heti, että nähdään sitten kun tullaan Ausseihin. Oli ihan super hauskaa ja syötiin hyvää halpaa pizzaa Bimbo Deluxessa ihanalla hippikadulla. Käveltiin takaisin Melbourneen ja istuskeltiin torilla ja katseltiin vilkasta Meliä varmaan lähes pari tuntia. Lintu kakkas mun päälle. Taas.

Tänä iltana Melissä on vuosittainen White Night -tapahtuma, koko kaupungille ja sen väelle suunnattu ilmainen julkinen tapahtuma, johon osallistuu vuosittain noin puoli miljoonaa ihmistä. Kaikki kadut keskustan alueelta suljettiin liikenteeltä ja eri puolilla oli erilaisia musiikki-, tanssi- ja muita taidejuttuja. Ja ihmisiä oli kuin muurahaisia. Tuli mieleen semmonen huoli, että ollaan keskellä isoa ihmismassaa isossa kaupungissa, missä on meneillään iso julkinen tapahtuma, josta kaikki tietää. Kun turvamiehiä, poliiseja ja vartijoita näkyi joka puolella ja paljon, tuli vähän levoton olo, että entä jos. Siitähän ei ole kauaa kun Melbournessa ajoi rekka ihmismassaan. Yritettiin sivuuttaa huoli, mutta lähdettiin silti puolitietoisesti kävelemään massasta poispäin ja vähän tyhjemmille kaduille. Se johti siihen, että bongattiin nyt vasta viimeisenä iltana Melbournen Chinatown! Tsekattiin se, käytiin ostamassa maailman parhaita (australialaisia) keksejä, Timtameja, ja mentiin hostellille hengailemaan vielä viimeiseksi tunniksi, ennen kun lähdettiin bussiasemaa kohti.

Oli aika jättää hyvästit Melille ja aloittaa suunta kohti Sydneytä. Greyhoundin bussiin ahtautui miljoona muuta reppureissaajaa. Mentiin ensiksi 8h Canberraan, jossa oltiin aamukuudelta ja unta en ollut saanut melkein yhtään. Canberrassa oli vaihto ja sitten neljä tuntia Sydneyhyn. Sillä välillä sai onneksi vähän untakin kuulaan, ja välillä silmiä siristellessä näki auringon nousevan, tai hirveästi lampaita, tai kivoja puita, tai kummallisia korkeuseroja. Imagine Dragons kuitenkin sai minut hentoon unimaailmaan ja Sydneyn pääasemalle saavuttaessa piti olla tarpeeksi virkeä, että löytää viiden kilometrin päässä asuvat sohvasurffaushostit!