Tasan viikko ja yksi päivä siitä kun koitti karu paluu takaisin arkeen. Tänä aikana on keretty tehdä reilu viiskytä tuntia töitä ja vähän ehkä nukkua ja syödä ja lenkkeillä. Kaipuu maailmalle on kova. Meidän Euroopan reissu oli niin unohtumaton, kokemusrikas, nauruntäyteinen, avartava, antoisa ja vaan niin huippu kaikin puolin, ettei edes osattu toivoa sen olevan mitään noin täydellistä. Reppureissaaminen antaa ihmiselle niin paljon. Kuten sanonta menee: "matkustaminen on ainoa asia, mitä ostat, joka tekee sinut rikkaammaksi". Se pitää niin paikkansa. Ei yksikään tavara ikinä voi korvata sitä rikkauden tunnetta, minkä saa kun pääsee näkemään maailmaa.
Oon niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Ja niin ylpeä itsestäni, että oon itse pistänyt sen tapahtumaan. Kun jotain oikein kovasti haluaa ja sen eteen tekee tarpeeksi töitä, sen myös saa. Oon vieläkin niin ällikällä lyöty, kuinka onnelliseksi reissaaminen mut saa. Pienestä pitäen oon tykännyt tutkia karttoja ja lippuja, arvostanut suuresti kaikkia matkoja mitä ollaan tehty, ja halunnut aina vaan lähteä uudelle reissulle. Tältä reililtä jäi käteen - vai pitäiskö sanoa sydämeen - niin upeita muistoja, kokemuksia ja ihmisiä sekä suuria muutoksia itsessäni. Se vapauden tunne tuolla seikkaillessa ja se itsevarmuuden tunne tilanteessa kuin tilanteessa selviytymisessä. Spontaanius, avoimuus, rohkeus, vastoinkäymisten kohtaaminen... Sanottavaa olisi niin paljon, mutta tätä mielen myllerrystä ei vaan saa puetuksi mihinkään järkevään muotoon.
Ahkeraa työntekoa on tiedossa tammikuun loppuun asti, lukuunottamatta ensi viikolla olevaa syyslomaviikkoa, joka osoittautui vapaaksi. Sunnuntaisena aamuyönä kun nukkumatti oli ainakin meikäläisen huoneesta jo lennellyt muille maille, lähtivät taas ajatukset laukkaamaan. Minnehän sitä lähtis reissuun? Katselin jo halpoja äkkilähtöjä Eurooppaan, mutta päädyinkin kotimaan matkailuun! Ensiksi Kuhmoon sukulaisten luo, ja sieltä jatkuu matka Ylläkselle kummitädin luo! Onko joku joskus ehkä sanonut, etten malta pysyä paikoillani? Viisi viikkoa kaupunkeja kiertäessä tuli kyllä kova ikävä luontoon, ja milläs muullakaan sen ikävän saisi taltutettua kun lähtemällä Lappiin vaeltamaan.
Blogin puolelle saatan ehkä tuolta Suomen kauneimmasta päädystä jotain kuvia pistää tulemaan, mutta muilta osin täällä jatkuu hiljaiselona aina siihen seuraavaan reissuun asti. Helmikuun toinen päivä on lennot Intiaan. Ja Suomeen paluu on sitten joskus kesällä, kunhan on eka kierretty vähän Australiaa, Uutta-Seelantia, Etelä-Amerikkaa ja vähän Pohjois-Amerikkaakin...
Viimeiseksi haluan vielä nostaa esille rakkaan rakkaan matkatoverini Klaaran. Suurin osa näistä unelmista olis varmaan jäänyt unelmiksi jos ei oltais viisaita päitämme lyöty yhteen ja päätetty vaan mennä. Ei oo kyllä tästä kaverista mitään valituksen sanaa! Yhdessä jaettiin niin paljon hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä, nolattiin itsemme joka paikassa, johdatettiin vuoron perään itsemme eksyksiin, tulkattiin toinen toisillemme kun jompi kumpi ei jotain ymmärtänyt... Lista voisi jatkua loputtomiin. Joka tapauksessa, kiitos <3 Ensi reissua odotellessa!
It's been exactly one week and one day since we arrived to Helsinki airport. So far I have worked for over 50 hours and got some sleep, eaten some food and enjoyed my little walks. I already miss traveling. Our Europe trip was so unforgettable, filled with laughter and amazing experiences, fascinating, rewarding and simply just so great that we couldn't have even hoped for anything that perfect. Backpacking gives you so much. As the quote goes: "Traveling is the only thing you buy that makes you richer". It is so very true. Not a single item could ever make you feel as rich as exploring the world does.
I'm so grateful for this opportunity. And so proud of myself for making it happen. When one really wants something badly and works enough for it, he will eventually get it. I'm still so overwhelmed by how happy traveling makes me. I've loved to examine maps and flags since I was a little girl. And I've always appreciated all the trips we have done. And I've always wanted to go more. What this inter-rail rewarded me with are unforgettable memories, amazing experiences and wonderful people. I also see big changes in myself. The feeling of freedom and confidence as I go. The spontaneity, open-mindedness, bravery... There's so much to say but I can't catch any reasonable thoughts in my mind.
I might post some pictures of the prettiest part of Finland, but other than that this blog will remain quite quiet until February. On February second we will take off and fly to India. We'll come back to Finland at some point in June when we've gone around Australia, New Zealand, South and North America first...
Last I want to bring up my dearest travel buddy, Klaara. I'm afraid most of these dreams would still be only dreams if we didn't hit our smart heads together and decide to go. I have absolutely zero complaints about her. Together we shared so many hilarious and memorable moments, embarrassed ourselves everywhere we went to, always managed to get lost and list could go on forever. Anyway, thank you! <3 looking forward to the next one!
No comments:
Post a Comment