Brisbane, Australia

9.3.2017

Istun Greyhoundin ikkunapaikalla kahdeksatta tuntia. Jokin aika sitten katselin auringon laskevan ohuiden pilvien taakse kun ajettiin pienen kylän läpi. Olen yrittänyt bongailla kenguruita, mutta pitänyt aina silmiä kiinni juuri silloin kun niitä olisi näkynyt. Tällä hetkellä istun vatsa täynnä ranskalaisia ja tuijotan mustasta ikkunasta mustaa sadetta. Matka jatkuu. Vielä pari tuntia jäljellä.

Byron Baystä siirryttiin Brisbaneen, kaupunkiin, jota olin jostain syystä eniten odottanut. Brisbane on se paikka, mihin kovasti toivoin pääseväni silloin, kun olin vielä hakemassa Australiaan vaihtoon. Muilta reppureissaajilta olin kuullut vain surullisia tuomioita kyseisestä kaupungista, joten odotin innolla, että pääsen muodostamaan oman mielipiteeni siitä. Tällä kertaa oli Klaaran vuoro etsiä meille sohvasurffihostia. Sen osalta meillä kävi kyllä ihan mieletön tuuri, päästiin ihan huippujätkien luo. Mischa ja Calyn ovat suunnilleen meidänikäisiä ja työskentelevät molemmat heidän kotinsa lähellä olevassa eläintarhassa. Saimme hilpeän vastaanoton, kun oltiin löydetty oikea bussi ja hypätty jopa oikealla pysäkillä pois ja löydetty vielä oikea talo ja oikea asuntokin. Kello oli tässä vaiheessa jotain iltapäivää, ja päällimmäisenä tarkoituksena oli vain heittää rinkat sinne ja lähteä katsomaan kaupunkia. Toisin kävi, lähdettiinkin porukalla ruokakauppaan, Calyn kokkasi meille ihanan bbq aterian, pelattiin pelejä ja pidettiin niin julmetusti hauskaa. Ihan kun oltaisi tunnettu nämä ihmiset jo paljon pidempään kuin pari tuntia.

Pojat lähtivät seuraavana aamuna aikaseen töihin ja houkuttelivat meidät eläintarhaan moikkaamaan heitä, mutta tietysti myös halailemaan koalia, ruokkimaan kenguruita ja näkemään muuta australialaista eläimistöä. Otettiin aamu rauhassa nautiskellen, olimme kuin kotonamme ja söimme kunnollisen aamuapalan, oltiin hommattu jopa kurkkua leivän päälle, nam! Lähdettiin vihdoin yhdentoista aikaa talsimaan eläintarhalle päin. Aikataulu taas virhearvioitu niin pöheikköön kun vain mahdollista. Voitte kysyä itseltänne: kuka hullu lähtee talsimaan keskipäivän aurinkoa vasten yli kolmessakymmenessä asteessa neljä kilometriä epätasaista maastoa alueella, jossa ei ole varjon varjoa. No me kaksi älypäätä tietysti. Ja mikä vielä parempi, meille tarjosi kyytiä eräs paikallinen ystävällinen nainen, ja hämmennyin siitä niin kovasti, että kieltäydyin. Jatkettiin hitaasti matkaa, Klaara edelleen hengitysvaikeuksiensa kanssa, ja hetki ennen määränpäätä kohdallemme pysähtyi toinen auto. Vanha heinähattuinen herrasmies, joka kuskasi heinäpaaleja lava-autollaan. Hän arveli, että juuri eläintarhalle ollaan menossa ja lupasi, ettei enää ole pitkä matka. Olisi tarjonnut kyytiä myös, jos auto ei olisi ollut täynnä. Vihdoin päästiin perille, etsittiin ensimmäinen varjopaikka ja mentiin vetämään myslipatukat naamaan.

Lipunoston jälkeen suunnattiin porteista sisään ja täytyy myöntää: Veera 20v ei eläissään ole ollut yhtä innoissaan eläintarhaan menosta. Tiesin, että tulen näkemään ekaa kertaa useita hassunhauskoja eläimiä! Ja pitämään sylissä koalaa! Ja ruokkimaan kenguruita! Lintujen, käärmeiden ja vesinokkaeläimen, kyllä, näin myös vesinokkaeläimen, jälkeen päästiin vihdoin koala-alueen luo. Pojat ystävällisesti olivat antaneet meille kortit, joilla päästiin pitämään koalaa sylissä. Muuten se olisi maksanut $18. Kun oma vuoro tuli, meinasi vähän jänskättää, etenkin kun huomasin, että koalat eivät oikein viihtyneet asiakkaiden sylissä. Meikäläisen kohdalla kaveri kuitenkin oikein käpertyi rintaa vasten ja oli niin kovin pehmoinen, että!

Kenguruiden ruokkiminen oli myös hauskaa, olin yllättynyt isoimpien uroiden koosta! Ihan kilttejä ne kuitenkin oli ja reippaasti söivät kädestä, vaikka saavat kyllä hirveästi turistien ruokkimaa ruokaa päivittäin. Ihan siis oikeaa kengurunruokaa, mitä varta vasten ostettiin, mitä se sitten olikaan.

Mischaan ja Calyniin ei törmätty, vaikka melkein kolme tuntia siellä pyörittiin. Napattiin bussi ja lähdettiin kaupunkiin.

Brisbanesta ei tietenkään mitään tiedetty etukäteen, kuka sitä nyt kaikesta kaiken tietäisi. Seikkailemalla se on ennenkin selvinnyt! Pojat kuitenkin ehdottivat, että mentäisi South Bankiin, joten sinne suunnattiin. Hypättiin jossain keskustassa pois ja lähdettiin ylittämään siltaa päästäksemme joen toiselle puolelle. Matka ei ollut pitkä, mutta kuumuus ja seisova ilma olivat taas jotain omaa luokkaansa, että energiat kaikkosi saman tien. Löydettiinkin hauska alue maailmanpyörän juurelta, jossa oli aurinkovarjoja ja ruohopäällysteisiä vinoja rentoutumis”penkkejä”. Siellä istuskeltiin hetki, pari vesipisaraakin osui maahan. Siitä käsin bongattiin kivan näköinen Brisbane-kyltti, käytiin siellä ottamassa parit kuvat ja suunnattiin eteenpäin Southbankia. Yhtäkkiä keskellä kaupunkia avautuu silmien eteen melkoisen suuri yllätys: suuri allasalue! Oltiin ihan pöllämystyneitä, mutta seuraavan mutkan takaa löytyi vain jatkoa allasalueelle, hiekkarannan kera! Kuinka päheetä! Iso uimala keskellä kaupunkia, ei huono. Valitettavasti ei ollut biksuja mukana. Istahdettiin kivikkoisen veden äärellä huljuttelemaan turvonneita jalkojamme viileässä vedessä ja lähdettiin metsästämään ruokakauppa. Oli tyttöjen kokkausvuoro, onneksi ei oltu luvattu mitään huikeaa.

Ostoskorissa oli pastaa ja pakastekananugetteja. Salaattiainekset oltiin ostettu jo eilen, varsin suurenmoiset sellaiset. Kassalle mennessä eteemme osui kirottu houkutus: iso mutakakku neljällä dollarilla! Klaaran kanssa vaihdettiin pari määrätietoista katsetta, ja vilkaistiin ostoskorissa hengailevaa jäätelöpakettia. Mutakakkua ja jäätelöä? Kuka voisi sanoa ei!

Mischa oli päikkäreillä ja Calyn pelasi koneella kun tultiin takasin. Alettiin heti kokkaamaan tätä gourmeeta, salaatti muodostui porkkana- ja kurkkutikuista. Australiassa ei kuulemma ole tapana kattaa astioita saati ruokia pöytään valmiiksi, joten herätin lievää hämmennystä kun näin tein. Ei se menoa haitannut, oltiin kaikki innoissamme jäätävästä kasasta nugetteja! Ja kaikkien yllätykseksi, ne kaikki meni. Siinä vaiheessa oltiin liian täysiä edes ajattelemaan jälkiruokaa, joten pojat vuorostaan teki tiskit ja pelailtiin taas korttia yhdessä. Kuulemma leffailta tiedossa, ja me saataisiin päättää elokuva. Koska mun on jo pitkään ollut tarkoitus katsoa Taru Sormusten Herrat kerta Hobittoniin ollaan pian suuntaamassa, aloitettiin TSH:n ykkösosa. Mukavasti isolla sohvalla löhöten katsottiin leffaa, syötiin jätskiä ja mutakakkua ja kilpailtiin, kuka pääsee pisimmälle nukahtamatta.

Aamulla tajuttiin Klaaran kanssa, että seuraavana päivänä olisi lähtö Brisbanesta, eikä edes tiedetä minne seuraavaksi suunnataan! Katsottiin epätoivoisesti eri vaihtoehtoja. Oltiin mietitty Noosaa, mutta päätettiinkin mennä Sushine Coastille, joka ainakin kartalla näyttää vähän isommalta paikalta. Ylläripylläri sinne ei menekään busseja, joten kokeiltiin uudestaan Noosaa. Siinä kuitenkin joku tökkäsi ja oltiin taas tyhjän päällä. Brisbenessa olisi enää tämä päivä jäljellä ja ei oltu nähty sitä melkein yhtään. Pojat onneksi oli joustavia ja päätettiin jäädä Brisbaneen vielä yhdeksi lisäpäiväksi ja lähteä sitten Agnes Wateriin.

Tämä päivä kulutettiin löytämiemme altaiden äärellä makoillen ja aurinkoa ottaen. Ei näitä säitä ole tarkoitettu millekään kaupunkikiertelylle tai vaeltelulle. Altailla saatiin hyvin kulumaan aikaa. Myöhemmin Mischa ajoi meidät eräälle vuorelle, josta näkyi koko kaupunki ja ajoitettiin se juuri auringonlaskun aikaan! Sieltä mentiin vielä Westendin alueelle vegetaariseen aasialaiseen halpaan buffetravintolaan, ja täytyy myöntää, että hyvää oli. Calyn oli illan poissa, joten alettiin kolmistaan katsomaan TSH:n kakkososaa. Kaikki tosin nukahdettiin ennen puoliväliä, joten se olikin hyvä katsoa loppuun seuraavana päivänä kun molemmat oli vapaalla. Aamupäivä meni vähän ohi rauhassa kahvia juoden ja sitten kolme tuntia leffaa katsoen kun vedettiin jätskiä lusikalla suoraan purkista. Klaara oli melko flunssainen ja käskin sen jäädä kotiin lepäämään, jotta saisi aikaa parantua. Itse päätin lähteä keskustaan. Eipä tuo jääräpää sohvalle suostunut jäädä makaamaan, joten hän tuli mukaani ja istui milloin missäkin penkillä kun itse kiertelin botanisissa puutarhoissa ja keskustassa. Yhdessä mentiin kaupungintalon yläkerrassa olevaan ilmaiseen museoon ja kellotornivisiitille. Kellotorniltakin näkyi kaupunkia kivasti ylhäältä käsin.

Kotiin mennessä pelattiin uutta lautapeliä, joka oli kyllä hauska, vaikka ei-natiivi englanninpuhujille hieman haasteellisempi. Uunista tuli hetken päästä mureaa lammaspaistia ja uunijuureksia. Kyllä meidän kelpaa. Jätskiäkin oli ilmestynyt pakastimeen lisää, joten TSH:n kolmososa alkakoon! Leffa meni ihan pöperöksi kun kukaan ei jaksanut pitää silmiään auki. Lopulta se oli pelkkää kuittailua aina kun joku haukotteli tai notkautti päätään. Pian me kaikki nukuttiin sohvalla.

Brisbanesta jäi itselle kyllä hyvä maku suuhun, vaikka kenelläkään ei siitä jostain syystä tuntunut olevan paljonkaan hyvää sanottavaa. Keskusta oli iso ja monipuolinen ja sieltä jäi vielä erittäin paljon näkemättä. Altaat oli kauungille iso plussa ja niin on tuo julkinen liikennekin. Busseja menee joka suuntaan kymmenen minuutin välein ja ydinkeskusta-alueella se on ilmainen. Eläintarha ja hyvä seura tietysti teki Brisbane-kokemuksesta vielä paremman. Nyt kuitenkin muutamaksi päiväksi Agnes Wateriin, pieneen kylään, josta ei taas tiedetä etukäteen yhtään mitään. Ulkona on meneillään jäätävä monsuunikuuro ja ukkosmyräkkä, pidän sormia ristissä, että tuo tuosta rauhoittuu, ennen kuin lähdetään rinkat selässä pimeässä talsimaan kilometri hostellia etsien...