25.2.2017
Lauantai-ilta hostellilla. Odotettiin innolla paljon mainostettua gettogetheriä. Katseltiin, kuinka yksittäiset ilopillerit nyhjöttivät sohvan nurkissa puhelintensa kanssa henkilökunnan pössytellessä ulkopuolella. Koitettiin saada tunnelmaa nousuun pelaamalla bilistä ja kikattamalla taas kaikelle mahdolliselle. Siirryttiin Klaaran kanssa pelaamaan Unoa pöydän ääreen ja pian kaksi tanskalaispoikaa pyysivät saada liittyä joukkoon. Pelailtiin yhdessä korttia ja hostellilta löytyviä lautapelejä, hirmu hauskoja heppuja! Kello oli melkein puoliyö kun kaikille iski hirmuinen hampparinnälkä! Päätettiin lähteä porukalla etsimään lähin snägäri. Pienessä kylässä kun oltiin, niin ei siellä mitään ollut auki arkiyönä. Nähtiin Hungry Jack's kyltti! Se on aussien burger king ja suunnattiin sinne, valotkin oli vielä päällä. Ovelle päästessä se oli kuitenkin juuri mennyt kiinni. Toinen tanskalaisista googletti onko kylässä mitään muuta. Ja 24/7 mäkkäri oisi parin kilsan päässä! Sinne lähdettiin talsimaan todetaksemme vain autokaistan olevan auki. Meitä ei suostuttu palvelemaan kun ei istuttu kulkuvälineessä... yritettiin huitoa kaikkia sinne tulevia tilaavia asiakkaita pysähtymään ja auttamaan neljää nälkäistä pohjoismaalaista, mutta turhaan. Kaikki vaan vilkaisivat meitä kuin idiootteja. Vihdoin saatiin kaksi nuorta poikaa tilaamaan meille kaipaamamme hampparit ja nugetit ja mentiin lähimmälle penkille ahmimaan nuo oi niin ällöttävät McDonald'sin ateriat.
Lähdettiin talsimaan takaisin hostellille - varvasläpsyissä, anteeksi jalat - ja hengailtiin vielä aulassa pari tuntia opetellen tanskaa ja poikien opetellessa suomea. Harmillisesti ne on juuri seuraavana aamuna lähdössä Macquariesta Byron Bayhyn.
26.2.2017
Aamulla oli tarkoitus mennä katsomaan auringonnousua, mutta illan venyessä aamuyöhön ei haluttu jättää yöunia taas vain pariin tuntiin. Herättiin yhdeksältä ja ei keksitty mitään tekemistä, joten chillailtiin hostellilla, hoidettiin virallisia juttuja pois alta ja lounaan jälkeen lähdettiin coastal walkille. Se oli lyhyempi kuin oletettiin, onneksi, sillä ilma oli taas niin hiostava ja kuuma ettei siellä paljoa jaksaisi tehdä mitään. Kauniita maisemia nähtiin tietysti, tuohon mereen ei vain ikinä kyllästy.
Se oli todellinen laiskimuspäivä, mentiin takaisin hostellille vain löhöämään ja pelailemaan. Oltiin jo aamulla kirjauduttu ulos ja bussi lähtee vasta yöllä. Yritettiin saada aulan sohvilla vähän unta kuulaan ennen kuuden tunnin bussimatkaa. Seuraavana Byron Bay, meidän "lomakohde"!
27.2.2017
Yö bussissa istuen kului kerrankin ihan jopa siedettävästi, matka kesti kuusi tuntia, joista noin kaksi olin ihan oikeassa unessa. Byron Bayhyn saapuessa aamukahdeksalta, mentiin Greyhoundin odotusaulan sohville nukkumaan, ennen kuin päästiin kirjautumaan hostellille yhdeltätoista. Hostellillakin jatkettiin vielä unia, väsymyksestä ei ollut tulla loppua. Parin tunnin torkkujen jälkeen huomattiin, että läppärin laturi oli unohtunut Port Macquarien hostellin lattialle. Ei muuta kuin uutta pyydystämään. Liike oli juuri mennyt kiinni, kun päästiin sinne, mutta kylttejä sisään raahaava mies lupasi, että heiltä löytyy meille sopiva laturi kun tulette huomenna takaisin. Selvä selvä, suunta kohti ruokakauppaa, joka on kivasti ihan kiven heiton päässä hostellilta. Nyt oli kiva ostaa ruokia, kun ollaan täällä vähän pidemmän aikaa niin ei tarvitse yrittää löytää vain pieniä pakkauksia jääkaappitavaraa vaan saatiin ihan kunnon kinkut, maidot, voit ja kananmunat, joilla pärjätään koko viikko soveltaen kaikkea aamupalaksi ja lounaaksi. Päivällinen tehdään yleensä pastasta ja pakasteista tms.
Iloksemme tanskalaiset pojat kutsuivat meidät pelaamaan korttia heidän hostellilleen, joten päädyttiin viettämään jälleen superhauska ilta niiden kanssa. Lähdettiin kaatosateessa etsimään niiden hostellia, ja selvisikin että tässä paikassa on kaksi saman nimistä hostellia ja tietysti mentiin juuri sinne väärään ensimmäisenä. Loppu hyvin kaikki hyvin, toistaiseksi. Ilta vierähti nopeasti huippuseurassa, ja takaisin päin lähtiessä ei enää kaikki mennytkään ihan putkeen. Sade oli juurikin näitä trooppisten alueiden monsuunikuuroja ja yritettiin vaan päästä nopeasti eteenpäin, juosten tietysti. Seuraavassa hetkessä nään Klaaran lentävän ilmakaarella suoraan asvalttiin jääden maahan makaamaan. Kaveri ei noussut ylös eikä pukahtanut sanaakaan kun yritettiin saada sitä ylös. Kun se vihdoin oli omilla jaloillaan, oli polvet ja kädet ihan verillä.
28.2.2017
Täksi päiväksi saatiin Klaaralle onneksi lääkäriaika, kun hengitys ei oikein kulkenut kylkikivun takia, pelättiin että se olisi murtunut tai jotain, ja seuraavana päivänä olisi tarkoitus tehdä se laskuvarjohyppy. Ilouutinen oli, että mitään ei ollut murtunut. Soitin hyppytoimistoon ja saatiin onneksi molemmat mahdollisuus siirtää hypyn ajankohtaa ja paikkaa, kunhan vaan on se lääkärintodistus, eli loppu hyvin kaikki hyvin. Läppärin laturia mentiin hakemaan, mutta sopivaa ei ollut, joten he tilasivat seuraavaksi päiväksi.
1.3.2017
Kun päivän alkuperäinen suunnitelma, laskuvarjohyppy, oli peruuntunut, tehtiin uusi suunnitelma: mentäisi katsomaan auringonnousua majakalle. Oltiin illalla menty yhdeksältä nukkumaan, kenties pieniä univelkoja edelleen unettomilta matkustusöiltä ym. Herätys soi viideltä ja olo oli niin kuollut, että jatkettiin unia yhdeksään asti. Kellon ympäri unta ja isot kupit kahvia antoi vähän puhtia päivään. Lähdettiinkin reippaana kävelemään majakalle vähän ennen puolta päivää. Pitkälle ei oltu menty, kun tajuttiin että tullaan vaan kärsimään, jos tähän aikaan päivästä lähdetään kapuamaan viittä kilometriä ylämäkeen, Klaara vielä linkuttaen ja vaikeasti hengittäen. Kerrankin oltiin fiksuja ja lopetettiin touhu ajoissa. Kierreltiin Byronin katuja, mentiin tekemään lounasta ja sitten altaalle makoilemaan. Ensimmäinen aurinkoinen päivä Byronissa.
Mentiin hakemaan sitä läppärin laturia, mutta hienon tuurimme jatkuessa lähetyksen mukana oli tullut vain yksi kahdesta osasta... jospa perjantaina onnistuisi paremmin.
Nyt ollaan juuri lähdössä hostellin järkkäämään barbeque-iltaan. $5 all you can eat bbq! See ya!
2.3.2017
Eilisillan ruoka oli niin mahtavaa. Kunnon aussibarbeque! Syötiin navat täyteen räjähdyspisteeseen asti. Oli ihan kummallista saada niin paljon hyvän makuista ruokaa kun on tottunut syömään pieniä annoksia pahvin makuista sapuskaa. Ei oikein vatsa osannut handlata meidän innostumista bbq buffetista.
Tänään nautiskeltiin auringosta hostellin altaan äärellä. Välillä taivaan valloitti mustat sadepilvet ja maattiin sateessa odotellen pilvien repeävän ja auringon tulevan takaisin. Ja tulihan se sieltä aina takaisin. Huomenna yritetään uudestaan lähteä kapuamaan auringonnousuksi majakalle. Herätys ennen viittä ei kuulosta hyvältä, mutta jospa se olisi sen arvoista! Nyt on kuitenkin gourmetillallisen aika: makaroonia ja kalapuikkoja. Kateellisena katsellaan huonekavereiden tortilloja.
5.2.2017
Byron Bay oli juurikin niin lomana otettu kohde kuin oli tarkoituskin. Kamera kulki mukana yhtenä päivänä, kun herättiin ennen aamuviittä, jotta mennään katsomaan auringonnousua Australian itäisimpään kohtaan majakan juurelle. Muuten ei tehty melkein mitään, löhöttiin altaalla ja rannalla, vuokrasin yhtenä päivänä bodyboardin, mikä osoittautui ihan superhauskaksi puuhaksi, vaikka sainkin sen täräytettyä milloin kurkkuun, milloin palleaan tai polveen. Yhtenä iltana jammailtiin hostelliporukalla kitaraa soittaen ja rauhassa hengaillen opossumien ja liskojen ympäröimänä. Yhtenä päivänä kaksi wallabia pomppi metrin päässä meistä. Samana päivänä nähtiin kymmenittäin delfiinejä leikkimässä surffaajien kanssa aalloilla. Kahtena iltana nautittiin koko hostellin voimin mahtavasta barbequesta. Tutustuttiin paljon muihin kanssamatkustajiin. Ja meinaa alkaa meikäläisen aksentti epämääräistymään entisestään. etenkin yksittäisten sanojen kohdalla väännän jotain suomi/jenkki/britti/aussienglantia. Byron Bay on ihana hippimesta. Kaikki ottaa kaiken vaan niin rennosti ja huolettomasti.
Mutta mitä tämä "loma" tarkoittaa? Eikö me muka olla koko ajan "lomalla"?
Jos yleensä pysytään yhdessä paikassa kahdesta neljään yötä, pitää jokaiseen paikkaan varata majoitus. Se saattaa viedä monta tuntia, kun etsii sohvasurffaushosteja ja lähettelee hakemuksia. Ja lisäksi/vaihtoehtoisesti vertailee kymmenien hostellien välillä hinnan, sijainnin, arvostelujen, saatavuuden ynnä muun välillä. Majoituksen lisäksi joka paikkaan pitää aina päästä jotenkin. Meillä on Greyhoundin bussipassit, mitkä ovat osoittautuneet näppäriksi. Pitää varata bussiliput. Pitää selvittää, mistä bussi lähtee ja miten pääsee lähtöpysäkille. Pitää selvittää mihin bussi saapuu ja miten pääsemme taas uudessa tuntemattomassa paikassa eteenpäin, vaikka majoituksen luo. On se sitten hostelli, tai jonkun paikallisen koti jossain kaupungin ulkopuolisella asutusalueella. Jokaisessa paikassa on erilaiset ja omanlaisensa julkisen liikenteen verkostot, joihin kerkeää tottua juuri siinä kolmessa päivässä. Mutta sitten jo siirtyykin seuraavaan paikkaan missä kaikki täytyy selvittää ja opetella alusta.
Selvitellään myös, missä on halvimmat ruokapaikat, mitä tehtävää ja nähtävää kussakin paikassa on, miten minnekin päästä, mitä mikäkin maksaa, mihin meillä on varaa mennä.
Bussien ja hostellien sisään- ja uloskirjautumisten aikataulut eivät yleensä täsmää. Eli joudumme yleensä palloilemaan tyhjän panttina milloin missäkin väsyneenä, nälkäisenä ja kymmenen kiloa selässä kantaen. Täällä pitää myös miettiä, mihin aikaan päivästä mitäkin voi tehdä. Esimerkiksi ollaan opittu, ettei todellakaan pidä lähteä puolen päivän aikoihin vaeltamaan kymmentä kilometriä.
Kaiken tiedonhaun lisäksi toinen "väsyttävä" asia on se, että et ole milloinkaan kuin kotonasi. Et ole milloinkaan yksin, tai rauhassa. Olet koko ajan ihmisten ympäröimänä, ihmisten, jotka eivät tunne suomalaiskulttuuria. Ihmisten, jotka ihmettelevät hiljaisuutta ja puhumattomuutta ja etenkin kahdella edellämainitun asian suunnatonta arvostusta, mikä meillä suomalaisilla on veressä.
Kaikki yllä mainitsemat asiat ovat vain murto-osa niistä seikoista, jotka selittää sen, että reppureissaaminen ei ole pelkkää lomaa. Nyt on kuitenkin tuo viikko ihan varsinaisesti lomailtu ja puolentoista tunnin päästä bussi, jossa juuri istutaan, saapuu Brisbaneen. Siellä meillä on sohvasurffauspaikka. Täytyy etsiä jostain bussikortit ja ottaa bussi numero 444 ja hypätä pois kolmannellakymmenennellä pysäkillä ja kävellä puoli kilometriä hostimme asunnon luo, johon ei edes päästä, mikäli hän ei ole vielä itse kerennyt kotiin. Tämäkin kaikki selvitettiin tänä aamuna hostellin heikkoa wifiä hyväksikäyttäen. Nyt on nälkä, joten uppoudun myslipatukkani kanssa Olavi Uusivirran muusikin soidessa syvemmälle penkkiini. Peace out.
Lauantai-ilta hostellilla. Odotettiin innolla paljon mainostettua gettogetheriä. Katseltiin, kuinka yksittäiset ilopillerit nyhjöttivät sohvan nurkissa puhelintensa kanssa henkilökunnan pössytellessä ulkopuolella. Koitettiin saada tunnelmaa nousuun pelaamalla bilistä ja kikattamalla taas kaikelle mahdolliselle. Siirryttiin Klaaran kanssa pelaamaan Unoa pöydän ääreen ja pian kaksi tanskalaispoikaa pyysivät saada liittyä joukkoon. Pelailtiin yhdessä korttia ja hostellilta löytyviä lautapelejä, hirmu hauskoja heppuja! Kello oli melkein puoliyö kun kaikille iski hirmuinen hampparinnälkä! Päätettiin lähteä porukalla etsimään lähin snägäri. Pienessä kylässä kun oltiin, niin ei siellä mitään ollut auki arkiyönä. Nähtiin Hungry Jack's kyltti! Se on aussien burger king ja suunnattiin sinne, valotkin oli vielä päällä. Ovelle päästessä se oli kuitenkin juuri mennyt kiinni. Toinen tanskalaisista googletti onko kylässä mitään muuta. Ja 24/7 mäkkäri oisi parin kilsan päässä! Sinne lähdettiin talsimaan todetaksemme vain autokaistan olevan auki. Meitä ei suostuttu palvelemaan kun ei istuttu kulkuvälineessä... yritettiin huitoa kaikkia sinne tulevia tilaavia asiakkaita pysähtymään ja auttamaan neljää nälkäistä pohjoismaalaista, mutta turhaan. Kaikki vaan vilkaisivat meitä kuin idiootteja. Vihdoin saatiin kaksi nuorta poikaa tilaamaan meille kaipaamamme hampparit ja nugetit ja mentiin lähimmälle penkille ahmimaan nuo oi niin ällöttävät McDonald'sin ateriat.
Lähdettiin talsimaan takaisin hostellille - varvasläpsyissä, anteeksi jalat - ja hengailtiin vielä aulassa pari tuntia opetellen tanskaa ja poikien opetellessa suomea. Harmillisesti ne on juuri seuraavana aamuna lähdössä Macquariesta Byron Bayhyn.
26.2.2017
Aamulla oli tarkoitus mennä katsomaan auringonnousua, mutta illan venyessä aamuyöhön ei haluttu jättää yöunia taas vain pariin tuntiin. Herättiin yhdeksältä ja ei keksitty mitään tekemistä, joten chillailtiin hostellilla, hoidettiin virallisia juttuja pois alta ja lounaan jälkeen lähdettiin coastal walkille. Se oli lyhyempi kuin oletettiin, onneksi, sillä ilma oli taas niin hiostava ja kuuma ettei siellä paljoa jaksaisi tehdä mitään. Kauniita maisemia nähtiin tietysti, tuohon mereen ei vain ikinä kyllästy.
Se oli todellinen laiskimuspäivä, mentiin takaisin hostellille vain löhöämään ja pelailemaan. Oltiin jo aamulla kirjauduttu ulos ja bussi lähtee vasta yöllä. Yritettiin saada aulan sohvilla vähän unta kuulaan ennen kuuden tunnin bussimatkaa. Seuraavana Byron Bay, meidän "lomakohde"!
27.2.2017
Yö bussissa istuen kului kerrankin ihan jopa siedettävästi, matka kesti kuusi tuntia, joista noin kaksi olin ihan oikeassa unessa. Byron Bayhyn saapuessa aamukahdeksalta, mentiin Greyhoundin odotusaulan sohville nukkumaan, ennen kuin päästiin kirjautumaan hostellille yhdeltätoista. Hostellillakin jatkettiin vielä unia, väsymyksestä ei ollut tulla loppua. Parin tunnin torkkujen jälkeen huomattiin, että läppärin laturi oli unohtunut Port Macquarien hostellin lattialle. Ei muuta kuin uutta pyydystämään. Liike oli juuri mennyt kiinni, kun päästiin sinne, mutta kylttejä sisään raahaava mies lupasi, että heiltä löytyy meille sopiva laturi kun tulette huomenna takaisin. Selvä selvä, suunta kohti ruokakauppaa, joka on kivasti ihan kiven heiton päässä hostellilta. Nyt oli kiva ostaa ruokia, kun ollaan täällä vähän pidemmän aikaa niin ei tarvitse yrittää löytää vain pieniä pakkauksia jääkaappitavaraa vaan saatiin ihan kunnon kinkut, maidot, voit ja kananmunat, joilla pärjätään koko viikko soveltaen kaikkea aamupalaksi ja lounaaksi. Päivällinen tehdään yleensä pastasta ja pakasteista tms.
Iloksemme tanskalaiset pojat kutsuivat meidät pelaamaan korttia heidän hostellilleen, joten päädyttiin viettämään jälleen superhauska ilta niiden kanssa. Lähdettiin kaatosateessa etsimään niiden hostellia, ja selvisikin että tässä paikassa on kaksi saman nimistä hostellia ja tietysti mentiin juuri sinne väärään ensimmäisenä. Loppu hyvin kaikki hyvin, toistaiseksi. Ilta vierähti nopeasti huippuseurassa, ja takaisin päin lähtiessä ei enää kaikki mennytkään ihan putkeen. Sade oli juurikin näitä trooppisten alueiden monsuunikuuroja ja yritettiin vaan päästä nopeasti eteenpäin, juosten tietysti. Seuraavassa hetkessä nään Klaaran lentävän ilmakaarella suoraan asvalttiin jääden maahan makaamaan. Kaveri ei noussut ylös eikä pukahtanut sanaakaan kun yritettiin saada sitä ylös. Kun se vihdoin oli omilla jaloillaan, oli polvet ja kädet ihan verillä.
28.2.2017
Täksi päiväksi saatiin Klaaralle onneksi lääkäriaika, kun hengitys ei oikein kulkenut kylkikivun takia, pelättiin että se olisi murtunut tai jotain, ja seuraavana päivänä olisi tarkoitus tehdä se laskuvarjohyppy. Ilouutinen oli, että mitään ei ollut murtunut. Soitin hyppytoimistoon ja saatiin onneksi molemmat mahdollisuus siirtää hypyn ajankohtaa ja paikkaa, kunhan vaan on se lääkärintodistus, eli loppu hyvin kaikki hyvin. Läppärin laturia mentiin hakemaan, mutta sopivaa ei ollut, joten he tilasivat seuraavaksi päiväksi.
1.3.2017
Kun päivän alkuperäinen suunnitelma, laskuvarjohyppy, oli peruuntunut, tehtiin uusi suunnitelma: mentäisi katsomaan auringonnousua majakalle. Oltiin illalla menty yhdeksältä nukkumaan, kenties pieniä univelkoja edelleen unettomilta matkustusöiltä ym. Herätys soi viideltä ja olo oli niin kuollut, että jatkettiin unia yhdeksään asti. Kellon ympäri unta ja isot kupit kahvia antoi vähän puhtia päivään. Lähdettiinkin reippaana kävelemään majakalle vähän ennen puolta päivää. Pitkälle ei oltu menty, kun tajuttiin että tullaan vaan kärsimään, jos tähän aikaan päivästä lähdetään kapuamaan viittä kilometriä ylämäkeen, Klaara vielä linkuttaen ja vaikeasti hengittäen. Kerrankin oltiin fiksuja ja lopetettiin touhu ajoissa. Kierreltiin Byronin katuja, mentiin tekemään lounasta ja sitten altaalle makoilemaan. Ensimmäinen aurinkoinen päivä Byronissa.
Mentiin hakemaan sitä läppärin laturia, mutta hienon tuurimme jatkuessa lähetyksen mukana oli tullut vain yksi kahdesta osasta... jospa perjantaina onnistuisi paremmin.
Nyt ollaan juuri lähdössä hostellin järkkäämään barbeque-iltaan. $5 all you can eat bbq! See ya!
2.3.2017
Eilisillan ruoka oli niin mahtavaa. Kunnon aussibarbeque! Syötiin navat täyteen räjähdyspisteeseen asti. Oli ihan kummallista saada niin paljon hyvän makuista ruokaa kun on tottunut syömään pieniä annoksia pahvin makuista sapuskaa. Ei oikein vatsa osannut handlata meidän innostumista bbq buffetista.
Tänään nautiskeltiin auringosta hostellin altaan äärellä. Välillä taivaan valloitti mustat sadepilvet ja maattiin sateessa odotellen pilvien repeävän ja auringon tulevan takaisin. Ja tulihan se sieltä aina takaisin. Huomenna yritetään uudestaan lähteä kapuamaan auringonnousuksi majakalle. Herätys ennen viittä ei kuulosta hyvältä, mutta jospa se olisi sen arvoista! Nyt on kuitenkin gourmetillallisen aika: makaroonia ja kalapuikkoja. Kateellisena katsellaan huonekavereiden tortilloja.
5.2.2017
Byron Bay oli juurikin niin lomana otettu kohde kuin oli tarkoituskin. Kamera kulki mukana yhtenä päivänä, kun herättiin ennen aamuviittä, jotta mennään katsomaan auringonnousua Australian itäisimpään kohtaan majakan juurelle. Muuten ei tehty melkein mitään, löhöttiin altaalla ja rannalla, vuokrasin yhtenä päivänä bodyboardin, mikä osoittautui ihan superhauskaksi puuhaksi, vaikka sainkin sen täräytettyä milloin kurkkuun, milloin palleaan tai polveen. Yhtenä iltana jammailtiin hostelliporukalla kitaraa soittaen ja rauhassa hengaillen opossumien ja liskojen ympäröimänä. Yhtenä päivänä kaksi wallabia pomppi metrin päässä meistä. Samana päivänä nähtiin kymmenittäin delfiinejä leikkimässä surffaajien kanssa aalloilla. Kahtena iltana nautittiin koko hostellin voimin mahtavasta barbequesta. Tutustuttiin paljon muihin kanssamatkustajiin. Ja meinaa alkaa meikäläisen aksentti epämääräistymään entisestään. etenkin yksittäisten sanojen kohdalla väännän jotain suomi/jenkki/britti/aussienglantia. Byron Bay on ihana hippimesta. Kaikki ottaa kaiken vaan niin rennosti ja huolettomasti.
Mutta mitä tämä "loma" tarkoittaa? Eikö me muka olla koko ajan "lomalla"?
Jos yleensä pysytään yhdessä paikassa kahdesta neljään yötä, pitää jokaiseen paikkaan varata majoitus. Se saattaa viedä monta tuntia, kun etsii sohvasurffaushosteja ja lähettelee hakemuksia. Ja lisäksi/vaihtoehtoisesti vertailee kymmenien hostellien välillä hinnan, sijainnin, arvostelujen, saatavuuden ynnä muun välillä. Majoituksen lisäksi joka paikkaan pitää aina päästä jotenkin. Meillä on Greyhoundin bussipassit, mitkä ovat osoittautuneet näppäriksi. Pitää varata bussiliput. Pitää selvittää, mistä bussi lähtee ja miten pääsee lähtöpysäkille. Pitää selvittää mihin bussi saapuu ja miten pääsemme taas uudessa tuntemattomassa paikassa eteenpäin, vaikka majoituksen luo. On se sitten hostelli, tai jonkun paikallisen koti jossain kaupungin ulkopuolisella asutusalueella. Jokaisessa paikassa on erilaiset ja omanlaisensa julkisen liikenteen verkostot, joihin kerkeää tottua juuri siinä kolmessa päivässä. Mutta sitten jo siirtyykin seuraavaan paikkaan missä kaikki täytyy selvittää ja opetella alusta.
Selvitellään myös, missä on halvimmat ruokapaikat, mitä tehtävää ja nähtävää kussakin paikassa on, miten minnekin päästä, mitä mikäkin maksaa, mihin meillä on varaa mennä.
Bussien ja hostellien sisään- ja uloskirjautumisten aikataulut eivät yleensä täsmää. Eli joudumme yleensä palloilemaan tyhjän panttina milloin missäkin väsyneenä, nälkäisenä ja kymmenen kiloa selässä kantaen. Täällä pitää myös miettiä, mihin aikaan päivästä mitäkin voi tehdä. Esimerkiksi ollaan opittu, ettei todellakaan pidä lähteä puolen päivän aikoihin vaeltamaan kymmentä kilometriä.
Kaiken tiedonhaun lisäksi toinen "väsyttävä" asia on se, että et ole milloinkaan kuin kotonasi. Et ole milloinkaan yksin, tai rauhassa. Olet koko ajan ihmisten ympäröimänä, ihmisten, jotka eivät tunne suomalaiskulttuuria. Ihmisten, jotka ihmettelevät hiljaisuutta ja puhumattomuutta ja etenkin kahdella edellämainitun asian suunnatonta arvostusta, mikä meillä suomalaisilla on veressä.
Kaikki yllä mainitsemat asiat ovat vain murto-osa niistä seikoista, jotka selittää sen, että reppureissaaminen ei ole pelkkää lomaa. Nyt on kuitenkin tuo viikko ihan varsinaisesti lomailtu ja puolentoista tunnin päästä bussi, jossa juuri istutaan, saapuu Brisbaneen. Siellä meillä on sohvasurffauspaikka. Täytyy etsiä jostain bussikortit ja ottaa bussi numero 444 ja hypätä pois kolmannellakymmenennellä pysäkillä ja kävellä puoli kilometriä hostimme asunnon luo, johon ei edes päästä, mikäli hän ei ole vielä itse kerennyt kotiin. Tämäkin kaikki selvitettiin tänä aamuna hostellin heikkoa wifiä hyväksikäyttäen. Nyt on nälkä, joten uppoudun myslipatukkani kanssa Olavi Uusivirran muusikin soidessa syvemmälle penkkiini. Peace out.
No comments:
Post a Comment