Huacachina, Peru

Hyvää äitienpäivän aamua! Kumpa pääsisin leipomaan ihania kakkuja ja halaamaan mun äitiä ja mummoja koska ne on ihan parhaita. Mutta tällä kertaa vain etähalaus ja lämpimiä ajatuksia.

Heräsin hetki sitten Etelä-Amerikan tähän asti siisteimmistä hostelleista. Eilen kulutettiinkin olohuoneessa jo kuusi tuntia katsoen pätkivää Suomi-Norja peliä odotellen huoneen vapautumista. Takana oli 21h bussimatka hollantilaistoverimme kanssa. Nähtiin matkalla kaunis auringonlasku vuorten taakse. Ja mieletön kuunnousu vuorien takaa. Bussi tuli Icaan, josta otettiin taksi (luojan kiitos ne on lähestulkoon ilmaisia täällä) Huacachinaan, pieneen kylään hiekkadyynien laaksoon. Keskellä kylää on lampi, missä menee polkuveneitä, sitten muut asiat täällä onkin pieniä kioskeja, matkatavaramyyjiä, hostelleita, ravintoloita ja matkatoimistoja. Ympärillä näkyykin sitten vain upeita, ihania hiekkadyynejä! Sinne meillä on itseasiassa tänään suunta. Kierreltiin eilen kyselemässä buggyride/sandboarding retkistä ja onnistuttiin lopulta saamaan hinta melkein puolet alemmaksi kuin mitä ensimmäiset tarjoukset oli. Meille myyneen pojan pomo ei ollut ollenkaan innoissaan meidän halvasta hinnasta, mutta me oltiin enemmän kuin innoissamme! Täällä nimittäin tulee syöminen vähän kalliiksi kuin vaihtoehtoja ovat vain ravintolat. Ei marketteja, josta voisi ostaa nuudelia. Kioskeissa myydään vain sipsiä ja Inkakolaa. Tänään tosiaan lähdetään ihmeellisellä härpäkkeellä nimeltä buggy tuonne hiekkadyyneille ja päästään kokeilemaan hiekkalautailua. Kuin makeeta! Hollantilainen myös sanoi yrittävänsä järkätä meille yöpymisen dyyneillä tähtitaivaan alla, katsotaan onnistuuko. Olis niin upeeta.

15.5.

Viimeinen bussimatka Perussa alkoi juuri. Kuusi tuntia edessä ja suuntana Lima. Tavallaan haikeeta, koska yksi etappi on taas loppumassa. Seuraavaksi liikutaankin taas lentokoneella ja kiertely tällä mantereella alkaa olla lopussa. Huacachinassa meillä oli rennot, jääkiekon, hiekkadyyneilyn, hyvän ruuan ja hyvän seuran täyteiset pari päivää. Päivänä, jolle oltiin varattu hiekkadyynikierros, luin lammen rannalla palmun rungolla kirjaa nauttien paluusta lämpöön. Samana päivänä tuli myös tuo järisyttävän jännittävä Sveitsi-Suomi peli, joka juuri kerettiin katsoa loppuun ennen retkelle lähtöä. Taas tuli koettua yksi hauskimmista aktiviteeteista ikinä. Nämä hiekkadyynit täällä ovat niin jumalaisen kauniita, ja niitä vain jatkuu loputtomiin. Ahtauduttiin noin kymmenen hengen porukassa jännään buggyyn, jossa turvavyöt olivat niin löysät, että niistä todellisen vaaran uhatessa olisi varmasti ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Kaksin käsin puristettiin niitä tiukemmalle kun vedettiin hurjaa vauhtia milloin mihinkin suuntaan hiekalla kirkuen kuin mitkäkin teinit Linnanmäellä. Oli niin pelottavaa mutta niin hulvattoman hauskaa samanaikaisesti! Välillä tullaan dyynin huipulle, josta onkin jyrkkä tiputus alas. Välillä kurvataan mutkiin niin lujaa, että sitä vain ajattelee ”nyt se on menoa”. Itse kurvailun lisäksi kierroksen toinen aktiviteetti oli hiekkalautailu. Olisin halunnut kokeilla seisaallaan, mutta remmit eivät olleet siihen tarkoitukseen näissä laudoissa. Mentiin siis mahallaan, kerran kokeilin istuenkin. Niin mahtavaa touhua!!! Kynttilöillä vahattiin laudan pohjat ja onnistuin saamaan moneen kertaan ennätyksen, kuka menee pisimmälle. Vauhti oli välillä kyllä vähän pelottavan hurja, mutta ehjin nahoin siitäkin selvittiin. Hiukan hiekkatöyssyt jäätävän kovassa vauhdissa aiheutti ehkä mustelmia reisiin ja kylkiin, mutta ei se menoa haitannut. Lisää vaan kynttilää pohjaan ja vauhti vielä kovemmaksi! Kerran hurjapää, aina hurjapää?

Lauta kainalossa kävely upottavan pehmeällä hiekalla ylämäkiin ei ollut mitään helppoa hommaa, mutta joka kerta sen arvoista. Mäki mäen jälkeen oli jyrkempi ja pidempi. Monet alkoivat aristelemaan, itse innostuin vain lisää! Niin siistiä, ettei mitään rajaa.

Nähtiin myös auringonlasku dyynien taakse. Maisemat olivat taas niin uskomattoman upeita. Näitä hetkiä kun kokee niin miettii jälkeenpäin, että tätä varten sitä on tehty töitä: päästäkseen kokemaan nimenomaan tällaisia hetkiä.

Päivä oli ollut jo aivan täydellinen. Hostellin ilmainen aamupala oli superherkullinen. Aurinko paistoi. Suomi voitti Sveitsin. Upea uusi kokemus. Sitten suihkuun pesemään hiekat pois ja päivä jatkuisi vielä mahtavana: mennään syömään hollantilaisen kaverimme kanssa. Ilta venyikin sitten 12-tuntiseksi ensin istuen ravintolassa nauttien ruuasta ja viinistä, sitten alkaen pelata korttia, joka oli niin huippuhauskaa. Seuraan liittyi vielä jossain vaiheessa chicagolainen ja ravintola meni kiinni, ennen kuin kukaan meistä oli valmis jättämään iltaa kesken. Lähdettiin poikien hostellin katolle jatkamaan kortinpeluuta ja mahtavia keskusteluja maailmanmatkailusta maailmanpelastamiseen ja kaikkea siltä väliltä. Oli jenkin synttäripäivä, ja hän halusi lähteä lammelle veneilemään. Otettiin poukamasta vene ja lilluttiin tällä pikkulätäköllä varmaan pari tuntia keskellä yötä! Nämäkin on juuri näitä mahtavia muistoja ja ihmisiä ja hetkiä. Lähdettiin sitten hiekkadyynien huipulle suunnitelmana nukkua tähtitaivaan alla. Sinne päästyä huomattiin, ettei siellä mitään tähtiä ole. Ei kai, kun aurinko on jo nousemassa. Ilta oli oikeasti venynyt aamuun. Huippua. Sitä se mahtava seura ja ympäristö ja tunnelma teettää. Se tekee onnelliseksi.