Sydney + Blue Mountains National Park, Australia

19.2.2017

Aamulla oltiin siis kymmenen jälkeen Sydneyssä. Mentiin asemalta etsimään apuja kaupungin sisäiseen julkiseen liikenteeseen, jotta päästäisiin Bondin alueelle, missä hostit asuu. Kävikin erittäin hyvin: saatiin ilmaiseksi kortit, joita kaikki käyttävät julkisessa liikenteessä. Ladattiin siihen 10€ rahaa ja kuultiin, että sunnuntaisin voi käyttää julkisia niin paljon kuin haluaa ja koko lystiin menee vain 2,5€. Melissä oli kanssa tosi hyvä ja halpa systeemi julkisille, ja halvan lisäksi keskustan alueella toimi ilmainen ratikka, jota itse käytin tosin vain kerran. Päästiin kuitenkin Bondin juna-asemalle, junakin sattui lähtemään heti kun laituri löytyi tuolta 25 raiteen juna-asemalta. Bondilta etsittiin google mapsin avulla hostien luo reilu kilometrin päähän ja vastassa olikin kaksi tosi mukavaa kolmekymppistä aussimiestä. Päästiin ensimmäisenä suihkuttelemaan reissuhiet pois ja vähän virkistäytymään. Sitten lähdettiin Liamin kanssa Mardi Gras -festivaaleille! Sydney on kuulemma eteläisen pallonpuoliskon homoin kaupunki. Mardi Gras on täällä siksi tosi iso juttu, se edustaa siis juuri homo- ja lesboyhteisön oikeuksia ja festivaali järjestetään täällä joka vuosi ja kerää tuhansittain ihmisiä. Oli tosi kiva, että jaksettiin lähteä, vaikka oltiin ihan uupuneita! Napattiin lounaaksi turkkilaisia kanajuustopinaattipitalettuja. Oli muuten hyvää! Festarialueella oli paljon ruokakojuja ja tietysti suurin osa oli homoja ja lesboja yli ja enemmänkin kuin omassa elementissään. Oli ihan huippua! Liamin veli oli siellä toveriensa kanssa ja istahdettiin niiden kanssa hengailemaan. Mulle ja Klaaralle iski kyllä väsymys- ja kuumuuskuolema eikä jaksettu olla kovin sosiaalisia.

Lähdettiin takaisin Liamille ja kun juostiin toiselle junalle, niin Liam kerkesi sisään ja me Klaaran kanssa ei HEHEHEHE. Just meiän tuuria! Liam meni edeltä ja me mentiin seuraavalla junalla perässä. Onneksi saatiin viestiä perille, ettei sen tarvinnut jäädä odottamaan. Kun Klaaran kanssa selviydyttiin takaisin Bondiin, mentiin ostamaan halpisrantapyyhkeet, koska tästä eteenpäin alkaa biitsilaiffi! Oli myös pakko saada kahvia kitusiin, että selvittäisiin edes jotenkuten loppuillasta hereillä eikä menisi unirytmi penkin alle. Käytiin ruokakaupan kautta ostamassa aamupala ja lounastarvikkeita ja tultiin takaisin kotiin. Ja mikä nolointa, onnistuttiin rikkomaan lukko.........

Käännettiin avaimella siitä lukosta, mistä ohjeistettiin ja ovi aukesi. Mutta avain ei lähtenytkään lukosta irti. Haettiin Liam apuun, eikä sekään saanut avainta irti. Haettiin Tim apuun ja se joutu irrottamaan koko pirun lukon, eikä siltikään meinannut saada avainta irti. Kukaan ei ymmärrä miten onnistuin sen tekemään, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja Tim sai sen korjattua.

Nyt pojat tossa just grillailee ja meillä on barbeque illallinen ihan näillä hetkillä, jee! Aussie life! Huomenna mennään tsekkailemaan Sydneytä aamupäivästä ja sitten rannalle. Ah.

20.2.2017

Kyllä nukutti hyvin, kun vatsa oli kylläinen bbq ruuasta ja nukkumaanmenoa oli saanut odottaa aamusta asti. Liam ja Tim oli molemmat lähteneet töihin kun herättiin kasin maissa, syötiin rauhassa aamupalaa ja oli ihanaa saada rento aamu ilman hostellin täysiä keittiöitä tai muutenkaan muita ihmisiä. Pestiin pyykkiä ja hengailtiin ihmeen pitkään ennen kuin loppuen lopuksi päästiin lähtemään. Mentiin junalla Sydneyn oopperataloa lähimpänä olevalle pysäkille ja lähdettiin kävelemään rantakatua pitkin. Edessä häämötti Harbor Bridge ja oopperatalo, nuo Sydneyn kuuluisuudet. Nautiskeltiin pilvettömästä taivaasta ja lämmöstä ja löydettiin itsemme yllättäen taas jostain puistosta. Istahdettiin sinne syömään lounasta, joka pakattiin ostamistamme halvoista aamupalatarvikkeista. Ihmeteltiin kun muut puistossa olevat katselivat kovasti taivaalle ja kun käännettiin itsekin niskamme niin nähtiin kun lentokone kirjoitti taivaalle jotain. Seurattiin, mitä merkeistä syntyy ja päädyttiin siihen lopputulokseen, että siinä oli nimi+sydän+nimi = kosinta. 

Lähdettiin takaisin Bondiin päin, tarkoituksena lähteä rannalle. Aamulla kasattiin Liamin ostamat uudet harjoitussurffilaudat, joilla hän opettaa ulkomaalaisia opiskelijoitaan aalloille. Meidänkin oli tarkoitus kokeilla, mutta aika alkoi käydä vähiin ja itse vähän torkahdin aurinkoon, joten katsotaan jos joku muu päivä osuisi aikataulut yhteen ja pääsisin kokeilemaan!

Huomenna kelin ja Klaaran jalan (älkää kysykö, vastaus on varvasläpsyt) salliessa olisi suunta kohti Blue Mountains National Parkia vähän kiipeämään tuonne vuorille! En ihan tiedä, mitä odottaa tai miten sinne pääsee tai minkälaisia vaellusreittejä siellä on. Mutta eiköhän sekin selviä huomenna. Nyt kokataan ja sit nukutaan ja huomenna taas hikoillaan. Klaaran kokkausvuoro, alan jo haistaa tukkoisen nenäni läpi wokin, nami.

21.2.

Istutaan hikisinä junassa ilmastoinnin puhaltaessa täysillä, mikä aiheuttaa vilunväristyksiä. On melkoinen workout-päivä takana. Erittäin hyvä sellainen! Aamulla taas nautittiin rauhassa aamupalaa ja kahvia, lähdettiin sitten pääjuna-asemalle, josta toivottiin löytävämme lisätietoa, miten päästä Blue Mountains National Parkiin. Tiedettiin, että se on noin kahden tunnin päässä, mutta mitään muuta tietoa ei ollut. Hetken tauluja ja karttoja asemalla tutkittuamme hypättiin junaan. Jäätiin pois Katoombassa, ja taas tietämättä mistään mitään. Löydettiin matkatavaraliike ja mentiin sieltä kyselemään, millä ja mihin pitäisi mennä. Ystävällinen mies antoi meille kartan ja kertoi bussin, ja päädyttiin lopulta Echo Pointille, mistä on ilmeisestikin paras näköala "Kolmelle Siskokselle", joka on tuon kansallispuiston kuuluisin juttu, iso kolmen kiven rykelmä jyrkänteen reunalla. Maisemat oli upeat, oltiin aika ylhäällä. Sää täydellinen muutamine pilvineen. Lähdettiin ensin lyhyelle kävelylle Three Sistersin juureen, ja sen jälkeen aloitettiin muutaman tunnin vaellusurakka. Päästäksemme sademetsän siimekseen, piti kävellä tuhannet jyrkät rappuset alas. Hyvin jalkalihaksia tärisytti, mutta päästiin sentään jatkamaan lenkkiä, yhtäkkiä täysin eri maisemissa. Rämmittiin läpi sademetsän, kunnes oli edessä päätös: kävelläkö ylös vielä pahemmat rappuset vai maksaa $20 junasta, joka lähtisi 200 metrin päästä. No kävellään tietysti, tässä mistään junista makseta!

Virhe. Koko keho jo niin maitohapoilla tuossa lämpötilassa tuon vaeltamisen ja liian vähien eväiden jälkeen. Ylösmeno oli lähinnä toivotonta. Rappuset oli jyrkkiä ja kapeita ja ne ei vaan ikinä loppuneet. MUTTA me selvittiin silti ylös asti! Vesipullot täyttämään ja bussia metsästämään. Luvattiin itsellemme tikkujäätelöt, joten ne odottaa kunhan päästään takaisin Bondiin, oujee! 

Täytyy kyllä kehua tätä aussien julkista liikennettä. Itsellänihän on tähän asti kokemusta vasta Melbournesta ja Sydneystä, isoista kaupungeista. Mutta täällä Sydneyssäkin on "tap on/tap off" systeemi. Eli saatiin ilmaiseksi kortit, joille voi ladata rahaa sen verran kun tarvitsee ja haluaa. Tänään pistettiin $20, joilla oletettiin pääsevämme puistoon ja takaisin. Junamatka on reilu 2h suuntaansa, ja toisessa päädyssä käytettiin vielä kahdesti bussia. Ja paljon maksoi? Hyvä jos kymmentä euroa. 

Nyt kuitenkin takaisin hostien luo, ruokakaupan kautta. Huomenna jos keliä on, pyhitetään päivä rannalla makaamiseen. Sitä ei vielä ole tullut tehtyä sen eilisen parituntisen lisäksi! Sitä odotellessa. Nauttikaa kuvista.