Melbourne + Dandenong National Park, Australia

16.2.2017

Klaaran kaveri Kaisa, joka roadtrippaa kanssamme läpi Uuden-Seelannin pohjoissaaren tuli Melbourneen ja vietettiin päivä yhdessä hengaillen. Istuttiin puistoissa, josta tuli mieleen, että olen täällä jollekin allerginen ja pahasti. Heti ensimmäisenä päivänä olin kamalan tukkoinen ja oletin sen johtuvan pienestä flunssan alusta tai muusta. Mutta totuus kävi tänään ilmi. Kun istuttiin puistossa, ääni oli niin painuksissa ja nenä tukossa ja kurkku turvoksissa. Kun käveltiin kaupungilla, kaikki normalisoitui. Kun mentiin lounaalle toiseen puistoon, oireet palasi saman tien. Eivätkä lähde vaikka syön allergialääkettä. Saattaa olla siitepöly, tai jokin eläin, tai vaan joku mysteerinen kohde, mistä meikäläisen nenukka ei tykkää.

Melbournen sää on erittäin vaihteleva. Neljä vuodenaikaa voi kuulemma mahtua yhteen päivään. Tänäänkin oli tarkoitus sataa ja kannoin kaiken maailman sadetakkena ja suojia mukana ja laitoin jopa pitkät housut päälle, koska aamulla oli kylmä. Pian sainkin vaihtaa shortseihin.

Muisti on jo heikko, aikaa vähän ja ei ajatus kulje, mutta yritän muistaa tuon kuudentoista päivän nyt kaksi päivää myöhemmin. Viimeksi kirjoittaessa oli jäänyt lausekin kesken eli tuli varmaan jotain hauskaa siinä vaiheessa. Joka tapauksessa Kaisan ollessa täällä hengattiin puistoissa, syötiin fish&chips, mentiin Australian parhaaseen macaronpaikkaan, ja esiteltiin Kaisalle Melbournea. Mentiin hostellille pesemään pyykkiä ja tekemään ruokaa. Ja en kyllä muista pahemmin oliko muuta ihmeellistä.

17.2.2017

Klaara reippaana selvitteli meille päiväohjelman. Dandenongin kansallispuisto kutsuu! Lähdettiin aamulla eväinemme juna-asemalle ja matkustettiin reilu tunti Belgraveen, jossa hypättiin bussiin ja päästiin vihdoin kolmen tunnin luontoreitin aloituskohtaan. Lähdettiin talsimaan maailman kolmanneksi korkeimpien puiden sekaan ja olo tuntui niin pieneltä siellä! Metsä oli yhtä suurta viidakkoa ja kaikkialla oli niin ihanan vihreää ja vehreää. Aamu oli melkoisen viileä ja itse tukkoisena/flunssaisena/allergisena - en ole vielä ihan saanut selville mistä nämä oireet ovat sittenkään peräisin – oli hieman haasteellista vaeltaa, kun ei oikein henki kulkenut. En antanut sen häiritä menoa vaan nautin luonnosta, eläimistä, liikkumisesta, Australiasta, elämästä, reissaamisesta, ihan kaikesta. Taas. Sitä se Australia vaan tekee, täällä ei voi olla huonolla tuulella! Bongailtiin kaikennäköstä sieltä metsästä ja käveltiin kaula pitkänä suu ammollaan ja tuijotettiin niitä superkorkeita puita, jotka ei edes mahtuneet kuviin. Käytiin Klaaran kanssa hyviä keskusteluja maailmankaikkeudesta ja tajusin taas, kuinka huikee juttu tämmönen maailmanympärimatka oikeesti on.

Dandenongista selvittyä lähdettiin takaisin Melbourneen ja mentiin nauttimaan torielämästä ihmisten keskelle. Hostellille ostettiin nakkeja ja kokattiin ilmaista pastaa ja turvotettiin itsemme taas palloiksi sillä hiilarimäärällä. Mutta tulipahan taas halvaksi tuo päivän ruoka kun lounaasta maksettiin vajaa pari euroa per naama ja päivällisestä sama. Mentiin hostellin aulaan ilmaisille viinilaseille, jotka ansaittiin sillä, että varattiin snorkalusretki Isolle Valliriutalle ja päiväretki Whitsundays -paratiisiin! Tässä on nyt kolme huippuhienoa aktiviteettia tulossa kun mennään itärannikkoa ylöspäin. Byron Bayssa on ne laskuvarjohypyt ja sinne ajattelin varata myös surffausopetusta, koska haluan niiiiin kokeilla surffausta!! Sitten on se Whitsundays ja Australian loppuhetkillä päästään vielä maailman hienoimmille valliriutoille snorklailemaan ja Nemoa etsimään.

Lähdin illalla vielä yksikseni kävelemään Melbournen kaduille, koska halusin nähdä keskustan pimeällä ja nauttia vähän yksinolosta, ja ylipäätään siitä, että täällä voi perjantaina keskiyöllä täydellisen turvallisin mielin lähteä käppäilemään ympäriinsä varvasläpsyissä. Kaupunki oli joen rannassa todella kaunis ja sillalla ihailin Melbournen yötä. Seikkailin takaisin hostellille ja olin saanut huoneeseen uusia huonetovereita, kolme poikaa Saksasta, joiden kanssa rupateltiinkin vielä tunnin verran. Lopulta he lähtivät bilettämään ja itse pääsin nukkumaan.

18.2.2017

Hostellista piti tsekata ulos jo kymmeneltä, mutta rinkat voitiin onneksi jättää säilöön niin ei tarvinnut kannella niitä ympäriinsä koko päivää kun bussi lähtisi Sydneyhyn päin vasta kymmeneltä illalla. Käytiin ensiksi Victoria Marketilla, joka on kauppahallin tyyppinen mesta, ihan söpöjä juttuja siellä oli! Oltiin sovittu lounastreffit Brunswickin hipsterialueelle Maddyn ja Alexin kanssa. Maddy ja Alex on huipputyypit, joihin tutustuttiin Pariisin hostellissa syyskuussa ja molemmat asuvat juurikin tuolla Brunswickissa, mikä on parin muutaman kilsan päässä Melbournen keskustasta. Pariisissa kerettiin juttelemaan yhteensä noin tunti heidän kanssa, mutta päätettiin heti, että nähdään sitten kun tullaan Ausseihin. Oli ihan super hauskaa ja syötiin hyvää halpaa pizzaa Bimbo Deluxessa ihanalla hippikadulla. Käveltiin takaisin Melbourneen ja istuskeltiin torilla ja katseltiin vilkasta Meliä varmaan lähes pari tuntia. Lintu kakkas mun päälle. Taas.

Tänä iltana Melissä on vuosittainen White Night -tapahtuma, koko kaupungille ja sen väelle suunnattu ilmainen julkinen tapahtuma, johon osallistuu vuosittain noin puoli miljoonaa ihmistä. Kaikki kadut keskustan alueelta suljettiin liikenteeltä ja eri puolilla oli erilaisia musiikki-, tanssi- ja muita taidejuttuja. Ja ihmisiä oli kuin muurahaisia. Tuli mieleen semmonen huoli, että ollaan keskellä isoa ihmismassaa isossa kaupungissa, missä on meneillään iso julkinen tapahtuma, josta kaikki tietää. Kun turvamiehiä, poliiseja ja vartijoita näkyi joka puolella ja paljon, tuli vähän levoton olo, että entä jos. Siitähän ei ole kauaa kun Melbournessa ajoi rekka ihmismassaan. Yritettiin sivuuttaa huoli, mutta lähdettiin silti puolitietoisesti kävelemään massasta poispäin ja vähän tyhjemmille kaduille. Se johti siihen, että bongattiin nyt vasta viimeisenä iltana Melbournen Chinatown! Tsekattiin se, käytiin ostamassa maailman parhaita (australialaisia) keksejä, Timtameja, ja mentiin hostellille hengailemaan vielä viimeiseksi tunniksi, ennen kun lähdettiin bussiasemaa kohti.

Oli aika jättää hyvästit Melille ja aloittaa suunta kohti Sydneytä. Greyhoundin bussiin ahtautui miljoona muuta reppureissaajaa. Mentiin ensiksi 8h Canberraan, jossa oltiin aamukuudelta ja unta en ollut saanut melkein yhtään. Canberrassa oli vaihto ja sitten neljä tuntia Sydneyhyn. Sillä välillä sai onneksi vähän untakin kuulaan, ja välillä silmiä siristellessä näki auringon nousevan, tai hirveästi lampaita, tai kivoja puita, tai kummallisia korkeuseroja. Imagine Dragons kuitenkin sai minut hentoon unimaailmaan ja Sydneyn pääasemalle saavuttaessa piti olla tarpeeksi virkeä, että löytää viiden kilometrin päässä asuvat sohvasurffaushostit!