Keoladeo National Park + Fatehpur Sikri, Intia

8.2.2017

Herätyskello soi 6:30. Bobby oli järjestänyt meille paikallishinnoin taksikuskin Keoladeon kansallispuistoon ja Fatehpur Sikriin. Kello seitsemän nolla nolla aamulla nouto hotellin edestä.

Kello kuusviisviis seisottiin hotellin edessä. Kello seitsemän nolla nolla seisottiin hotellin edessä. Kello seitsemänviistoista seisottiin hotellin edessä. Kello seitsemänkakskymmentä päätettiin soittaa Bobbyn antamaan numeroon. Väärä numero. Soitettiin Bobbyn antamaan toissijaiseen numeroon. Ei yhteyttä. Soitettiin Bobbylle itselleen. Ei yhteyttä. Istutaan hotellin aulassa. Ja odotetaan. Ja odotetaan. Ja odotetaan. Nälkä, mennään jumankauta syömään. 

Herra Aurinkoinen (Mr. Sunny, alkuperäinen kuski) oli tehnyt meille täydelliset oharit. Saatiin hotellin kautta samaan hintaan taksi, joten päästiin vihdoin kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin lähdettyä kohti LUONNONPUISTOA!

Vajaa parin tunnin ajomatkan aikana nähtiin maaseutua, savimajoja, paikallisia töissään, lehmiä, sikoja, vuohia, koiria yms. 

Kun päästiin Keoladeon sisäänpääsyportille, ostettiin pääsyliput ja vuokrattiin vanhat kunnon polkupyörät. Lähdettiin polkemaan pienillä mummokonkeleilla viidakoksi kutsutun alueen läpi. Saatiin puhuttua itsemme eroon itseään myyvistä heikolla englannilla varustetuista luonto-oppaista. Viidakko ei siis todellakaan ollut viidakko, vaikka siellä olikin 90 lintulajia, peuroja, lehmiä, vesibuffaloita, apinoita ja muita elukoita. Reitti oli asfalttipolku pitkää suoraa läpi luonnonpuiston. Ei ainakaan voitu eksyä polulta. Pyöräiltiin ja pysähdeltiin ja kuvattiin. Oli ihana nauttia raittiista ilmasta, rauhasta ja ympäröivästä vedestä ja vehreydestä. Tultiin polun päähän, jossa oli toimiva hindutemppeli ja käännyttiin takaisin päin. Pysähdyttiin syömässä appelsiinit ja keksejä ja löydettiin takaisin taksille. 

Seuraavana suunta kohti Fatehpur Sikriä. Tätä vanhaa kaupunkia kutsutaan aavekaupungiksi. Todella kehuttu kohde, johon kaikkien Agrassa vierailevien pitäisi ehdottomasti mennä. No mehän mentiin. Suoraan sanottuna se oli pettymys. Se oli niin turisteille suunnattu, kun vaan voi olla. Ei missään vielä olla törmätty yhtä tyrkkyihin ihmisiin kun siellä. Kävelivät montakymmentä metriä rinnalla haluten meidän ostavan tavaraa tai vuokraavan heidät oppaiksi. Ei kiitos. Ei. Ei. Ei. Täällä on epäkohteliasta sanoa ei. Mutta täällä on pakko olla epäkohtelias ja sanoa ei. Pääsyliput oli naurettavan korkeahintaiset siihen nähden, mitä sillä sai. Tämä "aavekaupunki" oli toki mielenkiintoinen kauniine arkkitehtuureineen, mutta erittäin pieni alue eikä missään määrin mikään kaupunki. Toisella puolella aluetta oli moskeija, joka oli lähestulkoon identtinen Delhin moskeijan kanssa. Ja tyrkyt seurasivat kaikkialla perässä. Ei oltu alueella kun yhteensä ehkä tunti ja lähdettiin takaisin Agraan päin. Pyydettiin taksikuskia viemään meidät johonkin intialaiseen ravintolaan, ja saatiin siellä kyllä tähän asti parhaimman makuista intialaista. Nokka kohti hotellia ja lepäämään. Päivä oli hyvä. Intia alkaa olemaan okei! Puoliväli.

Bongaa papukaija.

Pikkuinen hindutemppeli keskellä "viidakkoa".