Buenos Aires, Argentiina

9.4.2017

Matkustin juuri viistoista tuntia ajassa taaksepäin ja elin saman päivän tietyn ajanjakson kahdesti, ensiksi Uudessa-Seelannissa ja sitten Argentiinassa. Kyllä tässä meinaa olla sisäinen kello ihmeissään, mutta eiköhän pahimmalta jetlagilta tulla kuitenkin välttymään, sillä kello on nyt kohta iltakymmenen ja olen jo menossa nukkumaan.

Päivä oli pitkä. Lähdettiin 9.4. aamulla - eli herranjestas, tänä aamuna, vaikka siitä onkin jo yli vuorokausi? - Wellingtonin hostellilta vieden ensiksi Kaisan toiseen hostelliin ja hyvästellessä toverin, sitten palautettiin Klaaran kanssa vuokra-auto ja mentiin odottamaan lennon lähtöä Aucklandiin. Siellä meillä oli seitsemän tunnin vaihtoaika, ei viitsitty lähteä keskustaan ja maksaa siitä kun on se jo nähty, joten oltiin vain tekemättä mitään. Vihdoin lähdettiin portille, ja ihmeteltiin vaan että varmaan sitä nyt oikeesti ollaan menossa johonkin Etelä-Amerikkaan. Isompi yllätys oli se, että törmättiin ruotsalaiseen Jacobiin, joka tuli meille tutuksi Australiassa. Hän oli pari viikkoa sitten päättänyt lähteä Etelä-Amerikkaan ja ostanut liput ja osui juuri samalle lennolle meidän kanssa! Hauska sattuma.

Air New Zealand lähti lennättämään meitä kohti Argentiinaa ja täytyy mainita, että siinä on kyllä hyvä lentoyhtiö. Ruoka oli hyvää, elokuvavalikoima laaja ja kaikin puolin siistit, hyvät tilat ja ystävällinen henkilökunta. Aloin katsomaan paljon kehuttua La La Landia, mutta tunnin jälkeen luovutin, kun ei oikein napannut. Katsoin sen sijaan Leonardo DiCaprion Before the Flood, dokumentin ilmastonmuutoksesta ja se oli paljon mielenkiintoisempi. Inhoan lentämistä, etenkin pitkiä lentoja. Kakstoista tuntia tämäkin, yäk. Iloiseksi yllätykseksi sainkin ihan oikeasti nukuttua! Heräsin koomaisena ja huomasin, että enää kaksi tuntia lentoaikaa! Saatiin aamupala ja pian jo laskeuduttiin sateiseen Buenos Airesiin. Varattiin eilen vasta hostelli ja katsottiin miten päästään sinne kentältä. Törmättiin heti pieneen ongelmaan tosin... lentokentän yhdestäkään automaatista ei tule rahaa ulos. Siellä oli kaikki ulkomaalaiset pöllämystyneinä korttiensa kanssa eikä kukaan saanut käteistä, koska sitä ei vain ole. Siellä ihmeteltiin, että miten sitä nyt mihinkään tästä selviydytään. Päätettiin ottaa riski, ostaa bussiliput johonkin metroasemalle ja toivottiin, että muualta saisi käteistä. Onneksi kortit sentään toimi maksuvälineenä. Lipputiskillä törmättiin jo oletettuun ongelmaan: ei ole yhteistä kieltä. Itse olen espanjan alkeet Jenkeissä opiskellut, niin päästiin yhteisymmärrykseen ja liput ostettua. Kun hypättiin bussista pois, katsottiin kartasta että kävelymatka ei ole kuin muutamia kortteleita, joten ei otettu metroa. Lähdettiin tepastelemaan Buenos Airesin pimeillä sateisella kaduilla kohti hostellia, joka ei ollut siinä missä piti. Aikamme pyörittiin alueella ja lopulta löydettiin ja päästiin sisään. Tadaa, vain käteismaksu! Onneksi respan mies sanoi heti, että voidaan maksaa huomenna. Päästiin huoneeseen läpimärkinä sateesta ja hiestä ja pienen kuoleman jälkeen suihkuun. Hyvillä fiiliksillä ainakin tähän asti vastoinkäymisistä huolimatta! Huomenna jos hyvä tuuri käy, lähdetään Jacobin kanssa katsomaan jalkapallopeliä, ihan vaan sen tunnelman takia! Jos ei päästä niin kierrellään miljoonakaupunkia ja sen historiaa ja kulttuuria ja nähtävyyksiä ja toivotaan, ettei meitä ryöstetä, ammuta tai mitään muutakaan.

11.4.2017

En ole eläissäni kärsinyt yhtä pahasta jetlagista kuin nyt. Kun matkustaa ajassa viistoista tuntia taaksepäin, elää samaa päivää neljä tuntia uudestaan, herää kahtena yönä kello kaksi ja on valmis nousemaan uuteen aamuun, saa siinä pään aika sekaisin, voitte vain kuvitella. Eilinen päivä oli ensimmäinen kokonainen päivä Buenos Airesissa. Itse sain unta 23-1 sekä 6-7. Kolme tuntia ei paljoa mieltä piristä. Mentiin hostellin aamupalalle, jossa saatiin pullempaa leipää kuin pulla itse, voita joka oli makeaa, kummallinen leivos karamellikastikkeella, supermakeita muroja supermakealla maidolla sekä supermakeaa mehua. Kyllä sillä vatsan turvoksiin ainakin sai. Etsiskelin vähän minkälaisia paikalliset ruokakaupat on ja huomasin, että supermarketit ovat lähinnä kioskeja, joissa myydään sipsiä, keksejä, limua ja ehkä hedelmiä tai kananmunia. Bongasin kuitenkin yhden vähän isomman näköisen ja päätettiin ottaa aamu-urakaksemme ruokaostosten tekeminen. Ennen sitä pitäisi kuitenkin saada käteistä, koska ei voi luottaa, että kortti toimisi kaikkialla. Lähdettiin pankkiin sadetakit päällä. Pankin ulkopuolella oli noin kahdenkymmenen ihmisen jono, jonka jatkeeksi liityttiin kaatosateessa. Ilmeisesti automaatteihin on näin maanantaiksi ilmestynyt rahaa? Väärin.

Lähdettiin ruokakauppaan ja nähtiin ikkunasta, että pitäisi kortin käydä. Uskaltauduttiin keräämään aamupala-, lounas- ja päivälliseväät neljäksi päiväksi ja mentiin kassalle. Myyjä käännytti meidät takaisin, sillä ei oltu otettu hintoja kasviksille ja hedelmille. Ei oltu huomattu, että niillekin oli oma punnitsijatyöntekijänsä. Uudestaan kassalle kun oltiin saatu hintalaput pusseihin. Huomataan, että täällä ei ole ollenkaan muovikasseja. Meillä oli meidän pienet halpisreput, ja ostettiin lisäksi kestokassi. Myyjä oli piipannut kaikki ostokset, aletaan maksaa, ja heti törmätään uuteen ongelmaan: kortilla maksaessa pitää olla passi mukana. Ikinä ennen tämmöiseen törmätty, eikä meillä tietenkään ollut passeja mukana kaduilla kävellessä, vaan turvassa hostellilla omien lukkojemme takana. Aletaan tilannetta setvimään ja neljästä myyjästä yksi puhui ehkä viisi sanaa englantia. Saatiin onneksi vähillä espanjan taidoillani tilanne ratkaistua siten, että he vuoronperään espanjaksi selittivät, mistä löydämme pankin, ja että he säilyttävät ostoksemme kunnes saamme käteistä ja voimme tulla ne maksamaan. Hostellille olisi ollut yli puolet pidempi matka, sekä täytyi joka tapauksessa kokeilla kaikkia kohdalle osuvia pankkeja, jos saisi käteistä. Ei meinattu pankkia löytää, joten poikettiin vielä apteekista kysymään hämmentyneeltä mieheltä. Tämän tilanteen hoidin täysin espanjaksi! Ja löydettiin pankki. Minun kortti ei toimi, Klaaran toimii. Käteistä saa kerralla vain vähän ulos, ja siitä lähti vielä noin kymmenen euron nostomaksu per nosto.

Takaisin ruokakauppaan, saadaan ostokset pakattua ja maksettua, hostellikin maksettua, eli kaikki tämän päivän oleellisin on pois alta. Ruotsalainen kaverimme uteli, josko jaksettaisi lähteä kaupungille kiertämään, mutta oltiin liian väsyneitä tekemään mitään. Oli tarkoitus ottaa puolen tunnin päikkärit, mitkä venyivätkin kahdella tunnilla saaden meidät entistä väsyneimmiksi. Päätettiin lähteä vähän haukkaamaan raitista ilmaa ja käveltiin joen rantaa pitkin presidentin talolle, Casa Rosada, nimensä mukaan pinkille talolle. Vettä satoi kaatamalla, kaikki oli synkkää ja harmaata ja meitä vaan nauratti. Kunnes meinasi tulla kylmä. Lähdettiin hostellille kokkaamaan.

Ruokaa laittaessa saatiinkin hyvin loppu päivä kulutettua. Keittiö ja pannut olivat niin pienet, että kana ja kasvikset piti paistaa useammassa erässä ja riisi ei todellakaan ollut mitään pikariisiä. Saatiin kuitenkin tosi hyvää kanakasvisrisottoa tehtyä iso satsi, jota syödään koko Buenos Aires aika. Ruuan jälkeen siirryttiin pian huoneeseen ja nukkumaan. Ei kovinkaan jännittävä tai tapahtumarikas päivä, eikä todellisuudessa nähty kaupungista vielä mitään. Jetlagille ei kuitenkaan mitään voinut, joten parempi tuuri seuraavalle päivälle.

Olen muuten ihan super innoissani espanjan kielestä ja yritän käyttää edes muutamia sanoja niin usein ja paljon kuin mahdollista. Toivon, että oppisin kieltä täällä ollessa mahdollisimman paljon ja olenkin niin kaupoissa, kaduilla kuin sängyssäkin nenä kiinni meidän englanti-espanja phrasebookissa/sanakirjassa opetellen tiettyjä tilanteita ja ruokasanastoa ja muuta!

11.4.2017

Tänä yönä nukuin jopa neljä tuntia. Aamukolmelta pomppasin ylös virkeänä kuin mikä ja tajusin, että vielä olisi muutama tunti aikaa nukkua. Eipä se uni sieltä tullut joten tuijottelin yläpedin pohjaa seuraavat viisi tuntia, kunnes Klaaralla soisi herätys ja mentäisi yhdessä aamupalalle. Nyt saatiin keitettyä puuro ja oli hedelmääkin aamupalalle, joten ei hyödynnetty niin paljoa ilmaista pullaa. Kyseltiin hostellin respasta, miten saisi bussiliput varattua seuraavaan kohteeseen ja muuta hyödyllisiä vinkkejä Buenos Airesiin liittyen. Saatiin respan naisen SUBE-kortti, eli kortti, millä pääsee käyttämään metroa ja busseja. Mentiin metrolla bussiasemalle, joka osoittautui jäätävän kokoiseksi. Löydettiin lopulta etsimämme bussiyhtiön tiski ja menin naisen luo kysyen hablo inglés? Vastaukseksi sain erittäin kasuaalisti ”no” olankohautuksen kera. Elekielellä ja espanjalla saadaan kuitenkin bussiliput Mendozaan to-pe väliseksi yöksi. Perutaan Buenos Airesista viimeinen yö, sillä perjantai on pääsiäinen ja täällä on kaikki kiinni. Lähdetään siis torstaina viideltä illalla ja saavutaan Mendozaan kahdeksalta aamulla. Kyllä, ihana viidentoista tunnin bussimatka läpi Argentiinan odottaa! Oltiin ihan innoissamme siitä, että saatiin hommattua bussiliput! Otettiin metro Plaza de Mayolle ja lähdettiin etsimään tangokoulua. Halutaan ottaa tangotunti ihan vaan siksi, että ollaan tangon syntymämaassa! Se oli kuitenkin kiinni, joten käveltiin kivalla Avenue de Juliolla edes takaisin ja pysähdyttiin kahville. Tarjoilija yritti kovasti vaikuttaa meidät englannillaan ja minä yritin kaikin voimin saada puhuttua espanjaa. Ainakin ymmärsimme toisiamme! Sain halvalla huippuhyvää cafe con lecheä ja nautittiin ulkona istuessa seuraten buenosairesilaisia ihmisiä.

Mentiin Plaza de Mayon penkille syömään herkkulounasta: riisikakkua, maustamatonta tonnikalaa ja bbq-kastiketta. Päälle tiskiaineen makuiset myslipatukat. Nam. Kolmeksi olikin jo treffit Congreso Nacionalille Jacobin kanssa, josta lähdettäisiin ilmaiselle kolmen tunnin kävelykierrokselle kaupungin keskustaan. Meitä oli aika iso ryhmä, mutta tosi hyvä ja hyvin englantia puhuva nuori argentiinalainen opas, joka on opiskellut arkkitektuuria ja musiikkia ja tiesi tosi paljon, kaiken oleellisen Argentiinan historiasta, politiikasta ja taloudesta. Uskokaa tai älkää, aihe oli todellakin kiinnostava! Nähtiin ja opittiin taloista ja rakennuksista, niiden merkityksistä ja historiasta. Katumaalauksista ja mitä ne edustavat. Patsaista, niiden yksityiskohdista ja hauskoista faktoista. Argentiinan merkittävimmistä henkilöistä, heidän perheistään ja kuolemistaan ja teoistaan. Mielenosoituksista, joita Buenos Airesin ”poliittisessa sydämessä” järjestetään lähes päivittäin. Argentiinan seteleistä, joiden ulkonäköä on muutettu kolmesti, koska sillä on aina onnistuttu jotain loukkaamaan, päättämällä lopulta vain koristaa ne eläimillä kuten valaalla ja pingviineillä, jotta kenelläkään ei olisi enää syytä loukkaantua. Tipattiin loistavaa opasta pienellä summalla ja lähdettiin sitten Avenue Corrientesille pizzalle, koska siellä pitäisi kuulemma saada maailman parasta pizzaa.

Luettiin pizzalistaa yrittäen kovasti päätellä niiden sisältöä. Asiaa olisi helpottanut se, että niissä olisi kuvailtu, mitä ne sisältää sen sijaan, että kohdassa lukee vain nimi esimerkiksi ”Napolitan” ja hinta perässä. Aikamme pähkäiltyä me kaikki valittiin vaihtoehdot, joista ei oltu satavarmoja mitä pitävät sisällään. Koko? Mikäs muu kuin GRANDE!

Tarjoilijamme lähti viemään tilausta keittiöön ja tuli pian kokin kanssa pöytäämme. Jacob oli puolitiessä vessaan, mutta hänet istutettiin takaisin paikoilleen, koska meitä piti vähän jututtaa. Kokki ja tarjoilivat ihmettelivät annoskokovalintojamme, kysyivät, että onko meidän tarkoitus jakaa yksi grande pizza? Levittivät vain käsiään ja selittivät muchos muchos! Itse päätin vaihtaa pienempään versioon, mutta Klaara ja Jacob pysyivät tiukasti Granden kannalla. Tyypit olivat ihan hämillään, mutta suostuivat lopulta lähtemään tekemään pizzojamme. Odotukset oli korkella, pitihän tämän olla Argentiinan paras pizzakatu. Pizzat olivat kuitenkin pettymys. Ihan ookoota pizzaa, vitivalkoinen paksu pohja kovalla reunalla ja niin paljon mozzarellaa, että se peitti melkein kaiken muun vahvalla maullaan. Itse jaksoin keskikokoisesta pizzasta puolet, Klaara isosta pizzastaan puolet ja Jacob veti koko grande pizzan. Meitä myös katsottiin kummaksuen, koska syötiin sormin, heh. Yritän Jacobin kanssa puhua ruotsia, ymmärtäen hyvin huonosti hänen malmöläistä aksenttiaan. Välillä heittäen Klaaralle suomea, puhuen tarjoilijoille ja kaikille muille espanjaa ja muuten sitten englantia. Saa nähdä milloin menee kieli täydelliseen solmuun, aika solmussa se välillä jo meinaa olla.

Istuttiin rauhassa iltaa pizzeriassa ja lähdettiin viimein ysin aikaan kohti hostellejamme. Käveltiin Klaaran kanssa tuo pari kilsaa. Tämä on todella selkeä kaupunki, sillä korttelit menevät täydellisessä ruudukossa. Ollaan myös todettu olomme ihan turvallisiksi eikä ahdistaviksi täällä kävellessä, vaikka tietysti paljon huomiota ja katseita ja vihellyksiä kerätään ihan vain vaaleudemme takia. Muuten kaupunki ja maa on kyllä antanut hyvän vaikutelman itsestään! Eiköhän tässä maanosassa viihdy sen pari kuukautta oikein hyvin!

Nyt pesulle ja nukkumaan sanakirjan viereen. Huomenna uusi päivä, joka toivottavasti sisältää tanssitunnin sekä tangoshown!

12.4.2017

Futispeliä ei ikinä päästy katsomaan, koska ei sitä ollutkaan sinä päivänä kun Jacob oli katsonut sen olevan. Ei se mitään! Tänään tehtiin Klaaran kanssa jotain erittäin Argentiinalaista niin saikin jalkapallot jäädä.

En muista mainitsinko jo, mutta peruttiin siis meidän viides yö buenos airesissa ja lähdetäänkin jo huomenna torstaina yöbussilla Mendozaan. Jäi siis päivä vähemmän aikaa tehdä kaikki haluamamme asiat tässä kaupungissa, silti riittävästi. Tämän aamun ensisijainen tehtävä oli varata hostelli Mendozasta. Eilen yritettiin, mutta ei netti toiminut. Aamuun mennessä kaikki oli varattu täyteen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sohvasurffaus, mitä muutenkin ajateltiin kokeilla pienemmissä kaupungeissa. Löydettiin kuitenkin kuuden euron hostelli ensimmäiselle yölle, joka varattiin ihan vain hätävaihtoehdoksi, jotta edes ensimmäiselle yölle olisi yösija. Myöhemmin saatiin yhdeltä paikalliselta hyväksytty vastaus sohvasurffaukseen, joten päästään näkemään viikonlopuksi argentiinalaisen kodin elämänmenoa! Ja toivottavasti pääsisin harjoittelemaan epsanjaaaa!

Kun majoitusprobleema oltiin saatu pois alta, oli suuntana La Boca. Tuo alue on tangon syntymäalue ja arkkitehtuuri ja katukuva ovat säilyneet alkuperäisargentiinalaisena, toisin kuin BA:n keskusta-alue, mikä purettiin alas jotta siitä voisi tehdä pariisilaisen. Keskustan arkkitehtuuri muistuttaakin erittäin paljon Pariisia pienine koristeellisine parvekkeineen, näen myös paljon yhtäläisyyksiä Wienin katukuvaan verraten. Kauniitahan rakennukset siellä ovat, mutta tylsiä sen takia, että niillä piilotettiin espanjalaisen ja argentiinalaisen kulttuurin ydinominaisuuksia.

La Bocasta onkin tullut erittäin turisteille suunnattu kohde. Hostellilla kerrottiin, että menkää tuonne pysäkille ja ottakaa bussi numero 29 ja jääkää viimeisellä pysäkillä pois. La Bocan alue on tosi vaarallista ja kriminaalista, jonne ei suositella turistien menevän viiden jälkeen ollenkaan, eikä saa astua turistialueelta yhdellekään väärälle kadulle, tai tulee lähestulkoon heti ryöstetyksi. Vähän näin suomalaisina pellavapäinä siis jännäsi ottaa paikallisbussi sinne, mutta meneehän sinne muutkin, niin ei meillä pitäisi olla hätää. Luotettiin respan neuvoon jäämällä pois viimeisellä pysäkillä. Olisi pitänyt tosin jäädä toiseksi viimeisellä, missä nähtiin turistikylttejä ja sen näköistä aluetta, kun oli kuvista nähnyt. Tajuttiin se kuitenkin liian myöhään, ja bussi jatkoi matkaansa. Alue muuttui heti huonomman näköiseksi ja toivottiin että seuraava pysäkki ei olisi kovin kaukana. Ei se kaukana ollutkaan, mutta käveltiin kyllä vikkelästi takaisin sinne turistimestaan! Uskalsi jo kaivaa kameran esiin.

La Boca, tai tämä katu, Caminito, oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen. Räikeän värisiä rakennuksia, uskomattomia katumaalauksia ja tango soi kaikkialla. Tämän sen ajatteli olevan juuri sitä oikeaa Buenos Airesia. Ihasteltiin alueella kaikkea mahdollista ja ostettiin liikkuvalta katumyyjältä kymmenen peson churrot, pakkohan sitä oli maistaa ensimmäisen kerran! Hyvää oli.

La Bocasta lähdettiin paikallisbussilla, siinä missä muut turistit lähtivät turistibussilla, ja mentiin kahville Corrientes-kadulle. Mielenosoitukset valloittivat taas katuja ja jouduttiin kävelemäänkin yhden läpi. Itse aseita kammoksuvana menin ihan paniikkiin kun ihmisjoukon keskellä kuului kaksi melko perättäistä laukausta. Mentiin siis ensimmäisestä kahvilan ovesta sisään mikä eteen tuli. Selvisin säikähdyksellä, pamaukset tulivat vain väripommeista. Mutta kyllä säikäytti.

Iloisempiin aiheisiin, päivän kohokohtaan! Kahvilassa kesti tuo laskun saaminen ja maksaminen, joten tuli vähän kiirus. Päädyttiin siis juoksemaan Buenos Airesin keskustan läpi keretäksemme, mihinkäs muualle kuin tangotunnille!!!

Ei oltu tehty varausta, mutta tiedettiin edellispäivän etsintöjen perusteella, että kolmesta puoliviiteen olisi tangotunti Argentiinan tangoakatemiassa ja kokeiltiin tuuriamme päästäänkö mukaan pelkällä paikalle ilmestymisellä. Ja päästiin! Kommunikoin espanjaksi alakerran miehen ja yläkerran naisen kanssa ja maksettiin 130 pesoa, vajaa 8€ ja päästiin ihan huipulle tangotunnille, josta oltiin ihan super innoissamme! Opettaja oli hyvä ja hauska ja puhui hyvin englantia. Meidän lisäksi tunnilla oli saksalainen perhe. Aloitettiin perusaskelilla ja liikkeillä ja päästiin pian tanssimaan parin kanssa. Vuoroteltiin partnereita ja opittiin kaikki nopeasti, joten edettiin aika nopeasti ja opittiin monta eri sarjaa! Oli niin hauskaa, että tuli vain hirvittävä halu oppia lisää ja vain tanssia!!! Ah, mikä mahtava buenosairesilainen kokemus.

Mentiin vihdoin viiden jälkeen hostellille syömään lounas/päivällinen ja pakkaamaan rinkat. Lähdettiin illemmasta vielä eräälle aukiolle katsomaan, josko siellä olisi ollut tangoa, niinkuin kuuleman mukaan piti olla. Ei ainakaan meidän kävellessä ohi ollut mitään, joten jatkettiin matkaa ja pyörittiin vielä kaupungissa jonkin aikaa, imien kaupungin tunnelmaa sisään vielä viimeistä iltaa.





14.4.2017

Hyvää vain pääsiäistä! La Pasqua, päivä jolloin kaupungit hiljenevät, ovet sulkeutuvat ja kadut tyhjenevät.

Viimeinen päivä Buenos Airesissa oli eilen. Syötiin hostellin aamiainen, tsekattiin ulos ja lähdettiin valloittamaan vielä paria kohdetta. Metro beellä vaihtoasemalle ja metro hoolla lähelle Recoletaa. BA:n yksi suosituimmista turistikohteista: hautausmaa. Vähän kriipiä, eikö?

Ei meinattu löytää sisäänkäyntiä, joten käveltiin hautausmaan muurien ulkopuolella kiertäen melkein koko alueen, ennen kuin vihdoin, Hard Rock Cafen ja Starbucksin läheltä löydettiin tämä historiallinen hautausmaa, jonne saa arvopaikkansa vain harvat ja valitut, tärkeät Argentiinan henkilöt. On presidenttiä ja heidän perheitään ja muita kuuluisuuksia, mm. eräs nyrkkeilijä. Recoleta oli upea ja samalla kammottava, jopa päiväsaikaan. Siellä tulisi pimeällä, yöaikaan tai jollain ukkosilmalla kyllä niin vainoharhaiseksi ettei mitään rajaa. Hautakammiot ovat korkeita ja hienoja, joiden ovista ja ikkunoista voi kurkkia sisälle ja nähdä ruumis- tai tuhka-arkut. Joistain lähti kierreportaat alas, eikä niiden merkityksestä meillä ole tietoa. Osa ovista oli raollaan, mikä teki niistä vielä selkäpiitä karmivampia. Klaara huikkasikin erään haudan kohdalla "uskallatko kurkata tuosta reiästä sisään?".

Aikamme kierreltyä ja luettuamme nimikylttejä ihmisistä, joita ei tunnettu, lähdettiin tsekkaamaan vieressä oleva ostoskeskus ihan vain aikaa kuluttaaksemme. Menihän siellä ehkä kymmenen minuuttia kun käveli sen kalliita kauppoja täynnä olevat kerrokset läpi. Seuraava etappi: El Ateneo.

Ateneo on kirjakauppa, jota tavallaan hyödynnetään myös kirjastona. Se on varmaan jokin vanha teatterirakennus tai muu vastaava, täytyykin muistaa selvittää! Upea ja koristeellinen sisältä ja täynnä kirjahyllyjä, yhdessä päässä vanhanaikainen ravintola/kahvila, yhdessä päädyssä lastenosasto... kaiken kaikkiaan upea ja kenen tahansa kirjoista tykkäävän unelma. Siellä oli sohvia ja pöytiä, joita sai hyödyntää lukemalla kirjakaupan kirjoja. Itse bongattiin espanjankielinen opas Suomesta ja selattiin sitä läpi. Parhaiten jäi mieleen se, kuinka Lapin otsikon alla oli kuva jääkarhuista. Ei ihme, että kaikki Euroopan ulkopuolella elävät ihmiset luulevat, että Suomessa on jääkarhuja! Jopa jotkut eurooppalaisetkin. Jos se näin kirjoissa opetetaan niin...

Ateneo on kyllä käymisen arvoinen paikka, mikäli Buenos Airesiin on matkaamassa. Ei sitä turhaan kehuta. Voisin hyvin kuvitella itseni viettävän päivän siellä lukemassa kirjoja. Tosin, ei näkynyt mitään englanninkielistä, joten lisähaastetta lukemiseen toisi tuo espanjan kieli... jota niin kovin yritän oppia!

Ateneosta lähtiessä käytiin vielä kahvilla, se on täällä onneksi hyvää ja suht edullista. Sitten olikin aika lähteä hostellille syömään risoton loppu, se vähä mitä siitä oli jäljellä kun joku oli ystävällisesti varastanut meidän kaikki kokkaamamme kasvikset... Sitten metrolla bussiasemalle, hieman kiireessä, ja laiturin metsästys käyntiin. Lipussa onneksi luki laituri, mutta missään ei ollut mitään infoa meidän bussista, vaikka muita samaan aikaan lähteviä ilmestyi taululle joka minuutti. Meinasi vähän paniikki iskeä, että onko tämä nyt muka oikea laituri ja miksei missään lue mitään meidän bussista... käytiin varmistamassa turisti-infosta, josta he espanjaksi selittivät että laituri saattaa vaihtua, kuunnelkaa kuulutuksia. Ihan kun me niistä mitään ymmärrettäisiin. Kyseltiin muilta laiturilla odottavilta ihmisiltä, mikäli he olisivat menossa samaan suuntaan ja tietäisivät enemmän tästä bussista. Eräs vanha pariskunta alkoi kilpaa papattamaan meille, ohi meni noin 97 sanaa sadasta. Ei hirveästi saatu tukea ja turvaa siitä.

Kaksi yli viisi bussistamme ei vieläkään ollut mitään infoa missään ja ajattelin että nyt se on missattu. Piti lähteä viideltä. Laituri on vaihtunut toiseen eikä vain mistään löydetty mihin. Kun meinasin vaipua epätoivoon, näin bussiyhtiömme bussin tulevan kohti ja edessä luki "Mendoza". Se tuli laiturille 11. Lähelle.

Siitä alkoikin viidentoista tunnin bussimatka kakkoskerroksessa läpi Argentiinan. Vieressämme istui vanhempi pariskunta, joka puhui vähän englantia ja heidän kanssaan tulikin rupateltua ensimmäinen tunti.

Torkahdin jo alkumatkasta ja sillä aikaa eteeni oli ilmestynyt pieni pussi suolakeksejä ja suklaakeksi. Bussin tarjoamana! Kuulin mieheltä - joka oli muuten nimeltään Pepe, oikealta nimeltään Joseph - että lämmin ruokakin tarjoillaan pian. Sitä odoteltiin reilu kymmeneen asti, ja saatiin vihdoin eteemme tarjotillisimet leipää, leikkeleitä, juustoa, kasvismunakasta ja suklaaleivosta. Häkellyttävää! Paljoa ei keritty syödä kun meille tuotiin vielä folioon käärittynä oikeasti lämmin ruoka! Perunamuusia ja friteerattu kanapihvi. Siinähän tuli syötyä ihan reippaasti, varmaan saman verran kuin yleensä yhden päivän ruuat yhteensä. Ainiin ja odotellessa tuijotettiin telkkarin ruudusta Batman vs. Superman ilman ääniä ja espanjalaisilla tekstityksillä.