Valparaiso, Chile

19.4.2017

Tänään on päivä, joka on viimeksi ollut Chilessä noin kaksitoista vuotta sitten. Pakollinen vapaapäivä. Kaikkien pitäisi pysyä sisällä kodeissaan. Miksi? Koska väestönlaskenta!

Kuultiin päivästä eilisellä kierroksella ja se tuli kyllä ihan puskista. Kaikki koko maassa on siis suljettu, kaupat, ravintolat, toimistot, koulut yms. Onneksi kuultiin siitä eilen, jotta kerettiin käydä varastoon ostamaan ruokaa sekä lämmintä vaatetta Bolivian suola-aavikoita varten, joka on herranen aika jo noin viikon päästä! Tämä päivä päätettiin pyhittää Valparaisolle, maan tärkeimmälle satamakaupungeille, joka näyttää kuvissa hirmu kivalta. Talot aikanaan ränsistyneisyyden ja huonokuntoisuuden takia maalattiin kaikenlaisilla kirkkailla väreillä ja katukuva täytettiin graffiti-taiteella. Selvittiin Santiagossa hiljaisia katuja pitkin yhdestä viidelle bussiasemalle, josta saatiin ostetuksi huomisen bussiliput La Serenaan. Sieltä toiselle bussiasemalle, josta saatiin liput Valparaisoon. Matka kesti vajaa pari tuntia ja kun saavuttiin perille, tajuttiin, ettei tiedetä paikasta muuta kun värikkäät talot ja graffitit. Mutta ei sitä, mihin niitä kannattaa mennä katsomaan tai missä olisi jonkinlaista turistialuetta. 

Lähdettiin kävelemään meren rantaa pitkin alueelle, mikä kartalla näytti olevan keskustaa. Väestönlaskennan takia paikka oli ihan aavekaupunki, kaduilla yksittäisiä erittäin epäilyttävän näköisiä tyyppejä ja talojen portailla laskijoita lomakkeidensa kanssa. Ensimmäinen tunti käveltiin ympäriinsä peloissamme ja eksyksissä. Tyhjillä kaduilla harhailu tämmöisessä mestassa ei ollut mitenkään mukavaa. Nähtiin muita satunnaisia turisteja ja he näyttivät olevan vähintään yhtä eksyksissä kuin mekin. Muutamien edestakaspoukkoilujen jälkeen onnistuttiin löytämään sen näköistä aluetta, minkä oletettiin olevan juurikin sitä mitä etsittiin. Ihanan värisiä taloja vierekkäin kauniilla hauskoilla yksityiskohdilla varustettuina ja hienoja maalauksia niin kaduilla kuin seinillä. Lopulta löydettiin Valparaison kenties kuuluisimmat portaat "we are not hippies we are happies". Alla olevaan kuvaan portailta liittyykin sitten niin turhauttava tarina, ettei sitä viitsi edes kertoa. Hauska ja erittäin ärsyttävä muisto yhtä aikaa. 

Siellä venyi ihan liian pitkään juurikin sen typerän tarinan takia ja meinasi pimeä tulla. Kerettiin onneksi bussiasemalle seitsemäksi ja saatiin liput heti lähtevään bussiin. Santiagon päässä päätettiin ottaa turvallisuuden vuoksi metro apostolinkyydin sijaan ja kömmittiin ruuan jälkeen aika pian nukkumaan. Valparaiso oli ehdottomasti vierailun arvoinen kaupunki, mutta sinne vain kannattaisi mennä normaalina päivänä, eikä silloin kun liikkeellä ei ole muita kun hulluja sekä turisteja. Mainoskuvissa paikkahan näyttää ihan unelmalta, mutta kun todellisuuden - köyhyyden ja ränsistyneisyyden - näkee omin silmin, on se kaikkea muuta kuin unelmaa.