Taupo + Ruapehu, Uusi-Seelanti

16.4.2017

Taupo

On muuten haasteellista yrittää muistaa päivän tapahtumat yli kahden viikon takaa. Yritän parhaani. Lyhyet tiivistelmät Uudesta-Seelannista.

Taupoon lähdettiin Rotoruasta aamulla, poiketen matkan varrella uskomattomaan Wai-O-Tapuun. Se oli ikäväksi yllätykseksemme maksullinen, mutta päätettiin silti mennä, siitä luetut arvostelut olivat niin hyviä ja se oltiin joka tapauksessa suunniteltu päivän ohjelmaan. Ensimmäisenä päästiin katsomaan pikkuisen geysirin Lady Knoxin purkautumista. Tämä oli lähinnä surkuhupaisaa. Sen ympärille oltiin rakennettu kesäteatteria muistuttava alue yleisöä varten. Knoxin oli määrä purkautua klo 10:15, ja oletettiin tietysti, että luonnollisesti. Väärin. Puoli yhdentoista aikaan geysirin vierelle asteli mikrofoniin puhuva mies, joka selosti kaikenmoista ja yritti innostaa yleisöä samoilla vitseillä, joita hän varmasti jakelee päivittäin. ”Tulkaa reppureissaajat lähemmäksi, jos ette ole saanut kunnon suihkua muutamaan päivään”. Ja sen jatkeena hän meni ja tiputti geysiriin jotain kemiallista ainetta, tai jotain saippuan kaltaista, en enää oikein muista mitä. Hetken päästä se alkoi sylkeä vaahtoa, mikä valui pitkin reunoja ja maata ja sitten kuultiinkin jo veden alkavan purkautumaan. Se nousi kovalla paineella korkealle ilmaan ja roiskutti kesäteatteriyleisöä kuumalla vedellään. Olihan se makea nähdä, olisi vain ollut luonnolisena reaktiona mielenkiintoisempi! Tämä aine vain nopeutti reaktioaikaa.

Geysirin jälkeen lähdettiin menemään Wai-O-Tapun polkuja pitkin ihaillen kiehuvia mutakylpyjä, värikkäitä lammikoita, isoja avaria koloja ja joka puolella höyryävää ilmaa. Sain kivan pikku matkamuistonkin sieltä: ampparin piston. Keskelle kainaloa. Auts. Valittiin alueella pisin reitti ja oli kyllä upean näköistä ja ennen kaikkea mielenkiintoista!

Jatkettiin matkaamme kohti Taupoa ja mentiinkin ensimmäisenä Huka Fallseille. Uskomattoman kirkkaan sinistä vettä järisyttävällä voimalla virtasi alas pauhaten kuin mikäkin. Siitä ei meinannut saada silmiään irti, ja sitä vain mietti, kuinka hullu täytyy olla harrastaessa tuossa koskenlaskua!

Sitten lähdettiin metsästämään luonnollista kuumaa lähdettä, ja löytyi! Käytiin vessassa vaihtamassa biksut päälle ja käveltiin ison puiston läpi pienen järven luo. Bongattiin vedestä sillan alta pienestä kolosta muita ihmisiä lillumassa, joten oletettiin kuuman altaan olevan juuri siinä. Sinne pääsy oli kuitenkin kylmää kyytiä! Veden lämpötila oli varmaan kuudentoista asteen luokkaa, mutta kun sen muutaman metrin pulikoi muita ihmisiä kohti, tuntui kuin olisi kuumassa porealtaassa. Uskomaton kokemus. Täysin luonnonvarainen, turvallinen, rentouttava. Ei liikaa ihmisiä, koska sitä ei missään mainosteta. Kaisa ja Klaara olivat paikan bonganneet selaamalla Uuden-Seelannin reppureissaajien ryhmän erään julkaisun satoja kommentteja. Hyvä, että selasivat! Siellä nautiskeltiin hyvä tovi. Seinämästä veteen virtaava vesi oli niin kuumaa, ettei sen alla pystynyt oikein edes olemaan. Ihana, täydellinen volkaanisuus!

Lähteeltä lähdettiin suunnittelemaan Wellingtonia, vietiin Kaisa hostellille ja mentiin ajoissa ilmaiselle leirintäalueelle ihan lähelle Huka Fallseja. Vettä satoi, alue oli ihan mutainen ja auto meinasi jäädä jumiin. Pistettiin nopeasti teltta pystyyn, kokattiin sateenvarjon alla trangialla nuudelia ja painuttiin pehkuihin.

Seuraavan päivän ohjelman oli tarkoitus sisältää noin viiden tunnin Tongariro Alpine Crossing, upean vuoren valloitus Taru Sormusten Herra -maisemissa. Tauposta lähtiessä oli harmaata ja sateista, mutta jaksettiin toivoa, jospa tunnin ajomatkan aikana keli kirkastuisi, tai jos Taupo-järven toisella puolella olisi muuten kirkkaampaa. Pieleen meni. Sade vain yltyi, tuuli meinasi heittää auton tieltä ja pyyhkijät eivät meinanneet pysyä pisaroiden tahdissa. Määrätietoisesti ajettiin kuitenkin vaelluksen aloituspaikalle asti odottamaan sään tyyntymistä. Ympärilleen katsoessa sitä tajusi, ettei tämä tästä tule tyyntymään. Tämäkin myrsky oli jälkimaininkeja Australian itärannikolla riehuvasta sykloonista. Meitä kaikkia harmitti melkoisesti, kun ei päästykään vaeltamaan ja seuraavana päivänä pitäisi kuitenkin jo jatkaa matkaa, joten se jää kokonaan väliin. No, ei voi mitään, lähdetään metsästämään maailman isointa porkkanaa!

Klaara tosiaan oli näillä hoodseilla aikanaan vaihdossa ja siksi tiesi, että tämä kyseinen porkkana on läheisessä kylässä. Suunnistettiin sinne ja bongattiin porkkana! Pakolliset poseerauskuvat porkkanan rinnalla kaatosateessa ja sitten kuumalle kaakaokahville kahvilaan lämmittelemään ja kuivattelemaan. Piristysruiskeen jälkeen lähdettiin ajamaan Ruapehu-vuorelle, taas TSH-maisemiin. Löydettiin vesiputous, jonka juurella Klonkku kalastaa. Ajettiin ylös asti laskettelukeskuksen aavemaiseen hiljaisuuteen. Pilvet olivat niin matalalla, että paljoa ei maisemia päässyt ihailemaan, mutta sade ja usva tekivät näkymästä jotain maagista. Alas päin ajaessa pysähdyttiin vielä toisen vesiputouksen luona, käveltiin metsäreittiä vajaan tunnin verran ja aloitettiin matka takaisin kohti Taupoa. Ilta oli vielä nuori, joten päätettiin mennä elokuvateatteriin katsomaan Kaunotar ja Hirviö! Se oli aivan ihana!!! Suosittelen ehdottomasti. 

Mun kaks ihanaa blondia reissukaveria <3